Tänä aamuna vaaka näytti 95 kiloa. Se on tasan 30 kg vähemmän kuin toukokuussa 2012, jolloin aloitin painonpudotusurakkani. Ei huono! :)
Jostain syystä tuo luku (95kg) tuo mieleeni Sen Miehen - ja tiedänhän minä, mistä syystä: hän sanoi aina, että hänen mielestään nainen on parhaimmillaan painaessaan 25kg enemmän kuin pituutensa kaksi viimeistä lukua. No mä painan nyt, eli olen parhaimmillani. :)
Pistän ihan perääntyvän Merkuriuksen syyksi, että olen muutamana päivänä ajatellut Sitä Miestä.  En mitenkään kaihoten, en tosiaankaan halua häntä takaisin. Tekisi vaan mieli laittaa hänelle viesti, että olet sä hyvä mies, mutta en tietenkään oikeasti laita. On se silti hyvä mies, muttei vaan mulle sopiva.


"Mun" mieheni kävikin sitten eilen treffeillä. Aika pian tuli "luvan" antamisen jälkeen; ei kuitenkaan mitenkään yllättäen. Pääasia, että kertoi mulle. Nainen oli kuulemma mukavan tuntuinen, mutta liian kaukaa. En huomannut kysyä, aikovatko tavata uudestaan. Sattuneesta syystä mä en usko etäsuhteisiin edes kahden ihmisen välillä saati kolmen...
Ihme kyllä mua ei ainakaan juuri nyt erityisemmin rassaa ajatus siitä, että Visa deittailee. Sen sijaan mua harmittaa, että mulla on tosi vähän vapaita just nyt. Olen onnistunut järkkäämään itselleni muutaman päivän ajaksi ihan tappotahdin töihin. Tuntuu, että minä ja Visa nähdään seuraavan kerran vasta ikuisuuden päästä, ja minähän haluaisin olla koko ajan hänen syleilyssään. Hän on kyllä tavannut mun lapset ohimennen, mutta mua on hiukan mietityttänyt, miten paljon haluan häntä heidänkin elämäänsä tässä vaiheessa. Kieltämättä olisi hurjan kätevää, jos Visa voisi olla joskus meilläkin yötä. Ihan oikeasti "vaan" nukkumassa, saahan sitä läheisyyttä siinäkin tankata. Apua mikä ikävä tulee pelkästä ajatuksesta!


Luin tässä yksi yö viisivuotissuunnitelmaani. Huh mikä hämmästys - mähän olen jo saavuttanut / saavuttamassa asioita siitä, kääk!
"Menen töihin. --- Mua varten on jotakin tuolla jossakin. Ja mä tuun vielä tykkäämään siitä."
- Juuri näin, pitää paikkansa. :)
"Ihana mies löytää minut. Turvallinen, lempeä mies, joka rakastaa, kunnioittaa, välittää ja katsoo minua hyväksyen ja ihaillen."
- No täähän on ihan Visa. :)
Harmi etten ole suunnitelmaani kirjannut, että toivon pitkää suhdetta. No, sanon sen tässä ja nyt: kunpa tämä kestäisi kauan, vaikka loppuelämäni. Olen rakastunut, niin se vain on.


Eilen illalla tuli mieleen mun ja Visan eka treffi-ilta. Oli täysikuu. Hänen luotaan näytti, kuin se olisi mun kodin päällä. Mun luota näytti, kuin se olisi hänen kotinsa päällä. Kun tulin kotiin, näin ihan mahtavan tähdenlennon, selkeimmän ikinä, ja tietysti toivoin: "Rakkautta, paljon rakkautta." Olisi pitänyt varmaan tarkentaa, että yksiavioista, miehen kanssa. :D Nyt kun ajattelen tuota toivetta, niin mua alkaa naurattaa: mullahan saattaa olla kohta sekä mies- että naisystävä. On sitä siinä sylin täydeltä rakkautta. :)