Kävin tänään näkijällä - lähes päivälleen vuosi viime käynnin jälkeen - kas kummaa! Tällä(kin) kertaa käynti oli erittäin positiivinen kokemus; tosin mietin, katsooko näkijä "tulevaisuuteeni" vaiko sittenkin toiveitani. Niin kohdalleen kaikki jälleen kerran osui omien fiilisteni kanssa.

Olin erittäin hyväntuulinen jo ovesta sisään astuessani, ja näkijä sanoikin mulle, että näytän ihan nuorelta tytöltä.  :) Veikkaan, että tästä hän jo arvasi mun olevan rakastunut. Ensimmäiseksi kun istuin alas, hän sanoi, että hänelle annetaan sanat: "Saban kuningatar." Olen kuulemma olemukseltani kuin kuningatar - no siltä musta tällä hetkellä tuntuukin. :)

Mamma, äidin äiti, tuli moikkaamaan mua henkimaailmasta. Tunnistin hänet lähes välittömästi näkijän kuvauksesta. Tämä olikin eka kerta kun hän tuli, muut henkimaailmassa olevat mammani olenkin jo "tavannut". Ajattelen, että mamma tuli, koska papalla on pian syntymäpäivät - hän täyttää 90 vuotta. Mamma pyysi antamaan hänelle keltaisen ruusun. Selvästi jokin sisäpiirijuttu. ;) 

On ihan hassua, että tarvitsen jonkun ulkopuolisen vakuuttamaan itseni mieheni luotettavuudesta. :p Oli super helpottavaa kuulla, että tämä mies on tosiaankin se, joka mulle on "luvattu" jo ajat sitten, koska siltä musta on koko ajan tuntunutkin. Häneen voi luottaa, hänellä on elämä kunnossa ja hän on hyvä ihminen. Kyllä, huomattu ihan täällä konkreettisessa maailmassakin. Tää mies on mulle niin oikea kuin olla voi. Ja mikä parasta, hän "palvoo" minua hyvällä tavalla - näkijän mukaan mies on "polvillaan" edessäni, mikä saattaa tarkoittaa kosintaa, muttei välttämättä (tosin näkijä näki myös sormuksen :p ). Minulle se tarkoittaa ennen kaikkea sitoutumista tähän suhteeseen, ja sen kyllä tunnenkin.

Mielenkiintoista oli, että näkijä ei nähnyt lainkaan kahta asiaa - jostain syystä niitä ei hänelle näytetty. Nimittäin Visan polyamoriaa eikä työtäni. En halunnut käyttää polyamoria-sanaa, joten kysyin kautta rantain vielä uudestaan luottamuksesta, ja hän vakuutti, että mieheen voi ja pitää luottaa.
Heti kun kerroin päässeeni töihin, näkijä kyllä tiesi (arvasi) paikan yllättävänkin tarkkaan. Tiesi, että sopimukseni on määräaikainen, mutta tiesi myös kertoa, että tästä poikii jotain uutta - mihin olen kyllä koko ajan luottanutkin.

Näkijän mukaan "krookusten aikaan" selkenee moni asia. Esikoisen pitäisi muuttaa takaisin kotiin meidän luokse. Meidän asuntoasia ratkeaa "itsestään". Mun lapset tulee tykkäämään kovasti mun miehestä ja päinvastoin. Ihania asioita, mutta mielestäni ennen kaikkea kuitenkin toiveitani. En usko ennen kuin näen / koen. :)

Yhdessä asiassa näkijä on ollut myös täysin väärässä - onneksi.
"Tämä suhde on sielujen sympatiaa, vanhojen tuttujen (henkisesti tuttujen) kohtaaminen, joka puhutaan selväksi pirtin pöydän ääressä. Ei siis luvassa mitään hulluutta eikä sukkien pyörimistä jaloissa ---"  No todellakin pyörii, ja täähän on mitä ihaninta hulluutta! :D