1111111-normal.jpg

 


Jokaisen tytön elämän ensimmäinen mies on luonnollisesti isä, sikäli mikäli sellainen perheessä on. Mun isä oli etäinen ja autoritäärinen. Kun olin pieni, häntä ei juuri kotona näkynyt. Kun hän oli kotona, häntä tuntui kiinnostavan enemmän veljeni kuin minä. Tunsin, etten koskaan riittänyt tai saanut huomiota häneltä, paitsi teini-ikäisenä, kun soitin täysillä musiikkia, jota hän ei voinut sietää. Keittiöpsykologi voisi heittää tähän, että ilmankos minua on aina kiinnostaneet saavuttamattomat, etäiset miehet.

Ihastuin ensimmäisen kerran jo ennen kuin olin koulussa. Ihastukseni kohde oli paikallisen maitoauton kuljettaja. Istuin joka päivä kotimme kiviaidalla ja odotin, että hän ajaisi ohi. Tietenkin hänelle piti vilkuttaa ja hymyillä kainosti. Hän oli minua ainakin 25 vuotta vanhempi. Seuraavaksi ihastuin noin 6-vuotiaana, kun parhaan kaverini kotona tehtiin remonttia. Ihastuksen kohde oli noin parikymppinen pellavapäinen raksamies.
Koulussa ihastumisen maailma pääsi valloilleen! Ekalla luokalla kuljimme välitunnit käsi kädessä Esko-nimisen hurmurin kanssa. Tätä ihastusta jatkui pitkään, sillä muistan, että vielä kolmannella luokalla hän auttoi minua puukäsitöissä. Eskon lisäksi olin kyllä samaan aikaan ihastunut moneen muuhunkin poikaan, ainakin Simoon ja Juhaan. Simon kanssa olimme kirjeenvaihdossakin, ja taisin jopa saada ensimmäisen suukkoni häneltä. Ja voi sitä surun päivää, kun Juha muuttikin toiselle paikkakunnalle.
Koko ala-aste jatkui samaan tahtiin, joka vuosi uusi ihastus. Petteri ja Petrikin olivat oikein mukavia poikia, kunnes Timo taitavana pesäpalloilijana vei sydämeni, olinhan itsekin hyvä siinä. Tietenkään Timo ei kiinnittänyt vähäisintäkään huomiota minuun. Sitten oli tietysti vielä Pasi, kaverini isoveli, jonka autoajeluja päivystin ahkerasti kotitalomme tienpäässä. Muistan vieläkin sen auton rekisterinumeron.

 

Seitsemännen luokan syksyllä tyttökaverini kertoi minulle ihastuksestaan ja pyysi apuani. Hän oli kovasti ihastunut yhteen poikaan, muttei kehdannut tehdä minkäänlaista aloitetta hänen suuntaansa. Niinpä minä rohkeana tyttönä syksyn ensimmäisessä diskossa pyysin tätä Laria kävelylle kanssani vilpittömänä aikeenani toimia puhemiehenä kaverilleni. Vaan kuinkas sitten kävikään - Lari olikin ihastunut minuun ja onnistui hurmaamaan minutkin, ja tyttökaverini suuttui ikuisiksi ajoiksi.
Oi sitä ensi rakkauden ihanuutta ja viattomuutta! <3 Lari oli minua neljä vuotta vanhempi ja hänellä oli mopo. Sillä hän päräytteli harva se ilta luokseni, vaikka ulkona olisi ollut minkälainen pakkanen. Eihän me tietenkään meillä vanhempien silmien alla oltu, vaan kusmutettiin läheisten autiotalojen nurkilla ja välillä niissä sisälläkin. (Nykyään nuo talot on muuten remontoitu ja asuttu, missäköhän nykynuoriso kusmuttaa?) Sitä ihanuutta kesti vuoden päivät, kunnes Larista tuli täysi-ikäinen ja hän sai ajokortin. Eihän hän sen jälkeen enää kehdannut kenellekään sanoa, että seurustelee jonkun yläastelaisen pikkulikan kanssa. Tosiasiassa me pyörittiin jatkuvasti yhdessä, mutta jos joku kysyi, niin vastaus oli, että ei me enää seukata, ollaan vaan kavereita.
Lari oli hirmuisen kiltti eikä ikinä mitenkään painostanut mua seksiin. Näin jälkeenpäin ajatellen melkein toivon, että hän olisi vienyt neitsyyteni, muttei me ikinä uskallettu rakastella, vaikka alasti oltiinkin. Hän kuitenkin antoi mulle unohtumattomia kokemuksia ja kauniin muiston, sillä hän oli ensimmäinen mies (ja ylipäätään yksi harvoista), jonka kanssa sain orgasmin.

Lopulta mä taisin saada tarpeekseni siitä, että Lari jatkuvasti "kielsi" minut. En enää tarkalleen muista, miten siinä loppuviimeksi kävi, mutta koen Larin jättäneen mut. Siitä alkoi aika hurja vaihe elämässäni, ottaen huomioon, miten nuori olin. Muistan, että sekä kahdeksannen luokan kevätjuhlassa että yhdeksännen luokan joulujuhlassa olin aivan tajuttomassa krapulassa. Poikia tuli ja meni. Ei tosiaankaan mitään vakavaa, ja mulla oli aina vaatteet tiukasti päällä (paitsi Juhan kanssa). Kimmo, Matti, Mika, Tommi, Sakari, toinen Mika, Jesse, toinen Kimmo, Juha, taas eri Matti ja ties kuka. Muutaman pojan housuihin laitoin käden, ja siitäkös lähti jutut liikkeelle. Kiinnostuneita riitti melkein jonoksi asti, mutta enhän mä tyhmä ollut, joten jos tiesin pojan kuulleen musta jotain, niin en varmasti koskenutkaan häneen. Näin jatkui ehkä vuoden verran. Samaan aikaan törmäsin aina silloin tällöin Lariin, olihan hänellä auto, ja me tytöt oltiin usein kyytiä vailla. Yhtäkkiä hän olisikin halunnut mut takaisin, mutta mä vaan kiusasin häntä kertomalla yksityiskohtia siitä, mitä olin muiden poikien kanssa puuhastellut. Eikä meistä koskaan enää paria tullut, vaikka tänäkin päivänä pidetään satunnaisesti yhteyttä.
Jossakin vaiheessa, jonkin pettymyksen jälkeen päätin, että nyt tää sekoilu saa kerta kaikkiaan riittää, ja että pidän taukoa niin viinasta kuin pojista. Viinan suhteen tauko on pitänyt hyvin tähän päivään asti, mutta poikien suhteen kävi sitten hiukan toisin...

 

 

Yhdeksännen keväällä jälleen kerran liftattiin parhaan kaverin kanssa. Meidät otti kyytiin muuan Pekka, josta vuosien kuluttua tuli mun ensimmäinen aviomieheni. En ensin kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Vasta kun oltiin jääty kyydistä, kaverini kysyi, että huomasitko, miten söpö toi poika oli. No en huomannut, ennen kuin seuraavalla kerralla, kun hän otti taas meidät kyytiinsä. Sillä kerralla hän jo uskalsi kysyä multa, voitaisiinko joskus tavata. Siitä se sitten lähti. Myöhemmin Pekka kertoi jo pitkään tarkkailleensa mun touhuja ja yrittäneensä oikein löytää mut liftaamasta. Aika imartelevaa. :)
Osoittautui, että Pekka oli kaupungin tavoitelluin poikamies ja joka äidin unelmavävy. Sain paljon kadehtijoita, kun aloimme seurustella. Pekka oli tosi kunnollinen ja kiltti, ja hänen kanssaan oli turvallista. Seksi tuli kuvioon mukaan aika pian, ja aloin ensimmäistä kertaa elämässäni syödä e-pillereitä. Noin vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen asumaan. Muutin siis pois kotoa alaikäisenä (huh mikä kamala ajatus, jos oma lapsi nyt tekisi niin).

Pekan kiltteydellä oli myös "varjopuolensa" : Pekka teki aina niin kuin äiti sanoi. Oltiinhan me niin kovin nuoria, että tavallaan kyllä ymmärrän sen, mutta muistan, että jo silloin mua paitsi ärsytti suunnattomasti, myös suretti, että Pekka koko ajan luopui unelmistaan äitinsä vuoksi. Hän halusi toimittajaksi, mutta äiti taivutteli hänet kouluun, jossa opiskeltiin alaa, jonka perheyritys heillä oli. Menestymisen merkit oli nähtävissä jo silloin, kun seurustelimme, ja erityisesti isälleni oli mieluista, että Pekka oli niin ahkera ja kunnollinen työmies. Myöhemmin, meidän eron jälkeen, Pekasta tuli tämän firman johtaja ja omistaja, ja sittemmin hän myi firman pois. Sen jälkeen hänen ei olisi enää tarvinnut tehdä töitä, mutta totta kai hän tekee, ahkera kun on.

Pekka "totteli" helposti myös minua. Muistan joskus keksineeni jotain pieniä pöhköjä juttuja ihan vain tätä testatakseni, ja aina hän teki mitä pyysin, oli siinä järkeä tai ei. Ei olisi kannattanut, koska näin toimien lakkasin pikku hiljaa kunnioittamasta häntä. Meillä oli suhteessa pitkiä pätkiä, että seksuaalinen kipinä oli tyystin sammunut; Pekka oli mulle vähän kuin isoveli. En *tietenkään* koskaan saanut hänen kanssaan orgasmia. Matkustelin paljon Euroopassa joka kesä, mutta Pekka ei koskaan halunnut niille reissuille mukaan, hänestä se oli rahan haaskausta. Ei ole mikään salaisuus, että noilla reissuilla piti vähän maistella "vieraita herkkuja". En koskaan maannut kenenkään toisen miehen kanssa, mutta olin kaikkea muuta kuin uskollinen. Kotimaassakin mulla oli vähän väliä "rinnakkaisihastuksia", mm. autokoulunopettajani ja paikallisen koripallojoukkueen ulkomaalaisvahvistus.
Parin vuoden yhteiselon jälkeen muutimme yhdessä toiselle paikkakunnalle. Olin päässyt ylioppilaaksi ja hakenut jatko-opiskelupaikkaa useammastakin kaupungista. Pekka haki opiskelemaan samaan aikaan parin välivuoden jälkeen. Pääsin kahteen eri kaupunkiin, mutta kun Pekka pääsi vain toiseen niistä, oli valinta mulle helppo. Enhän mä nyt yksin voinut ihan toiseen suuntaan lähteä.

Kun Pekka sitten viiden vuoden seurustelun jälkeen viimein kosi minua, muistan ajatelleeni, että niin, eihän tässä oikeastaan muita vaihtoehtoja olekaan, joko mennään naimisiin tai erotaan. (!!) Kuka järkevä ihminen menee naimisiin, jos samaan aikaan ajattelee noin? No, minä en ole kai koskaan ollut kauhean järkevä, joten vastasin myöntävästi. Koin, että tätä avioliittoa odotettiin multa, ja ajattelin itsekin, etten koskaan tule löytämään ketään toista niin hyvää kuin Pekka (ja nykytiedon valossa tuo saattaa jopa olla totta). Pekan isä oli ainoa, jonka mielestä meidän olisi pitänyt odottaa. Vaikken häntä kuunnellutkaan, olen kiitollinen, että hän ylipäätään sai suunsa auki. Omat vanhempani ovat aina antaneet mun tehdä suurin piirtein mitä mua huvittaa (lukuunottamatta yhtä tyttökaveria, jonka luota isä kävi mut hakemassa ja ehdottomasti kielsi olemasta enää tekemisissä). Minä ja Pekka oltiin kaikkien mielestä ihana pari, kun ei me koskaan edes riidelty. Häät oli isot, minä käsittämättömän kaunis, ja häämatkalle lähdimme eksoottiselle saarelle, jossa oli pirun kylmä, ja jonne minä en edes halunnut.

 

Voi kuulkaa, kaikki ihanat, kiltit nuoret naiset! 
Tehkää oman elämänne suhteen tasan tarkkaan niin kuin itse haluatte,

niin kuin sisimmässänne tunnette oikein!
Älkää menkö naimisiin ennen kuin olette vähintään 30-vuotiaita!

Tämä koskee myös nuoria miehiä.
Ylipäätään naimisiin ei ole pakko mennä ollenkaan.
(No, sen viisaat nykynuoret varmaan tietää sanomattakin.)

 

* * * * * * * * * *
Jatkuu joskus - pysy linjoilla!

 

 

Jos luulit tunnistavasi jonkun tässä jutussa mainitun ihmisen, niin tiedoksesi: kaikki jutussa esiintyvät nimet on muutettu, tai sitten ei. :) Pyydän vilpittömästi anteeksi kaikilta, jotka unohdin mainita.