Kävin tänään selvänäkijällä. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä olen käynyt samalla Näkijällä kerran vuodessa jo noin kymmenen vuotta. En kyllä osaa sanoa, onko siitä koskaan ollut varsinaisesti jotain apua, mutta uteliaana ihmisenä kaikkea pitää kokeilla - joskus useampikin kerta. ;) Olen aina lähtenyt hänen luotaan tyytyväisenä ja hyvillä mielin. En halua paljastaa Näkijäni henkilöllisyyttä, mutta hän on ihan huippu! En ole näiden vuosien aikana voinut kuin ihmetellä, miten ihmeessä tämä juttu oikein toimii - hän todellakin tietää asioita ilman, että minä niitä olen hänelle kertonut. Hän ei käytä mitään apuvälineitä (kuten tarot-kortit), vaan hänelle "annetaan" kuvia, joita sitten yhdessä tulkitaan.

Tänään jokin oli toisin. En tiedä, mahtaako Näkijäni olla rasittunut tai tehdä liikaa töitä, mutta tämänpäiväinen kokemus oli kovin erilainen kuin aiemmat käyntini. Ensinnäkin ihmettelin, ettei hän halannut minua lainkaan - ei tullessa eikä lähtiessä, niin kuin hän on AINA ennen tehnyt. Ja ei, tänään en lähtenyt erityisen tyytyväisenä hänen luotaan. Luulen, että en enää tämän jälkeen mene uudelleen (tosin näin ajattelen aina :) ).

Sessio kestää yleensä tunnin, niin tänäänkin. Läsnä meidän lisäksemme olivat henkimaailmasta isovanhempani. Ensimmäisenä teemana oli lapseni, ja kyllä, tunnistin taas paljon siitä, mitä hän kertoi näkevänsä. Tämä osuus kesti parisenkymmentä minuuttia eikä yllättänyt minua mitenkään (onneksi).

Sen jälkeen tapahtui jotakin, mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Näkijä sanoi, että niskassani istuu pieni tumma nainen, jolla on ilkeät kynnet. :O Hän kantaa kaunaa minua kohtaan tai on minulle kateellinen. Sanoin, etten tunnista ketään tällaista henkilöä tai tilannetta. Hetken kuluttua kävikin ilmi, että tämä henki olikin "tarttunut" minuun, koska ei ole osannut "ohjautua valoon". Tämmöisiä eksyneitä henkiä kuulemma tarttuu henkisiin ihmisiin vähän väliä, ja ne aiheuttavat usein fyysisiä oireita. Niin minunkin tapauksessani: niskajumia ja -särkyä. Näkijä puuhasteli hetken omiaan (ei hajuakaan mitä siinä tapahtui), mutta yhtäkkiä tunsin painon väistyvän niskastani, ja hän sanoi ohjanneensa hengen valoon. Hetken päästä minusta / meiltä kotoa löytyi toinenkin samanlainen henki, tällä kertaa päähän ammuttu mies. (Huh miten pelottavaa!) Näkijä kysyi, onko meillä tunkkainen sisäilma, ja todellakin olin jo useamman viikon ihmetellyt, mistä ihmeestä se voi johtua, kun olen siivonnut kuin hullu. Se lemu johtui kuulemma tästä tyypistä, ja nyt sen ei enää pitäisi tuntua. Kohta Näkijä kysyi vielä, onko minulla ollut viime aikoina päänsärkyä. No on todellakin ollut. Sen "syyksi" paljastui otsalohkooni pesiytyneet vihreät limamaiset olennot. (Hmmm... Siis WTF???) Nekin häädettiin pois (mutta päätäni särkee yhä, ehkä koska en saa öisin unta).

Seuraavaksi Näkijä siirtyi chakroihini. Jostakin syystä hän aloitti kurkkuchakrasta: kilpirauhasessani on kuulemma edelleen vikaa, ja kurkkuchakra oli niin tukossa, että se oli lähes musta (sen pitäisi olla turkoosi) ja liikkumaton. Hän kehotti minua käyttämään turkoosia väriä kaulan ympärillä ja käymään lääkärissä. (Olenkin miettinyt, miksei multa ole koskaan ultrattu kilpparia.) Kurkkuchakraan liittyy myös puhuminen ja luovuus, ja Näkijän mukaan esim. tekemätön graduni voi tukkia sitä, koska gradu "odottaa ulospääsyä". Näkijä puhdisti chakran ja laittoi sen pyörimään. Sydänchakraan Näkijä latasi paljon vaaleanpunaista. Se oli muuten kunnossa, mutta minun olisi kuulemma aika oppia rakastamaan itseäni. (Ei kai. *sarc*)
Solar Plexus oli ihan juntturassa - taas. Ei todellakaan ensimmäinen kerta. Se oli ihan väärän värinen ja jumissa. Näkijä puhdisti sitä ja kehotti minua lisäämään iloa elämääni ja ottaa motokseni "ilon kautta voittoon!" Sakraalichakra oli myös epätasapainossa, minkä vuoksi minun pitäisi syödä ja juoda runsaasti keltaista ja  oranssia, esim. appelsiineja, porkkanoita ja paprikoita. Tämä alue liittyy itseluottamukseen, jota minun pitäisi "ladata itseeni". Juurichakran kohdalla Näkijä sanoi jopa tuntevansa kipua ja kysyi, onko minulla ummetusta (ei ole). Sekin chakra tasapainoitettiin, ja hän suositteli minulle happo-emästasapainon hoitamista esim. Valmarin-liuoksella ja pari kertaa viikossa ruokasoodalla (1tl ruokasoodaa lasilliseen lämmintä vettä ja kohti ääntä).

Tämän jälkeen homma olikin Näkijän mielestä suunnilleen tässä. Hän sanoi, että olen viime aikoina "heittänyt tikkaa" osumatta tauluun, mikä on kyllä niin napakymppi vertaus kuvaamaan elämääni viime vuosina. Mikään ei tietenkään onnistu, kun yrittää kaikkea yhtä aikaa eikä fokusoi, tai heittelee ihan hakuammunnalla. Nyt tärkeintä on viedä opinnot loppuun: minun tulee keskittyä siihen ja itseni hoitamiseen täysillä (näkijä suositteli sauvakävelyä). Mitään ei tapahdu, ennen kuin gradu on tehty, koska "tuolla jossakin" tiedetään jo, että jos mulle nyt annettaisiin jotakin uutta, niin energiani menisi sitten siihen ( = hukkaan), koska kaikki muu ( = gradu) jäisi. Tällaistahan mun elämä on ollut jo pidempään...

Mua aina ärsyttää, jos Näkijä ei puhu mitään miehistä, :D joten kysyin sitten Siitä Miehestä.
"Se Mies kuuluu menneisyyteen. Voit pitää häntä kaverina/ystävänä, jos haluat, mutta sinun tulee vähintäänkin miettiä ajankäyttöäsi.  "Tuolta jostakin" annetaan merkki lopulliselle yhteyden sulkemiselle, sillä Se Mies on energiasyöppö, joka vie sinulta aikaa ja energiaa - ja mitä sinulle itsellesi jää käteen? Pettymystä, pahaa mieltä ja huonoa energiaa. Hän puhuu vain itsestään eikä koskaan kysy, mitä sinulle kuuluu. Hän ei itsekään tiedä, mitä haluaa - hän ottaa vastaan, mitä hänelle annetaan. Hän on kasvanut tunnekylmässä ympäristössä, eikä kykene osoittamaan tunteitaan normaalilla lämpimällä tavalla."
En mä ihan kaikkea kyllä allekirjoita, mutta läheltä liippaa. Jos nyt ajatellaan vaikka Sen Miehen naisystäviä, mut mukaan lukien, niin ei hän meistä ole oikein ketään tainnut tunteella valita, ex-vaimonsakin valitsi kuin postimyyntiluettelosta. En tarkoita, että se olisi väärin, mutta mä vierastan sitä, että parisuhde perustuu järkeen. Se Mies tuntuu valitsevan jonkun sopivan, ja sitten odottaa, että tunteet siihen ihmiseen pikku hiljaa kehittyy. Minusta se on ihan nurinkurista. Totta kai järkeäkin pitää parisuhteiden aloittamisessa käyttää, mutta mun mielestä suhteen pitää lähteä liikkeelle molemminpuolisesta ihastuksesta. Ja mä tiedän, että Se Mieskin kykenee ihastumaan, olen sen omin silmin nähnyt - hän ei vaan ihastunut minuun. Ja mitä tunteiden ilmaisuun tulee, niin mä kuulin meidän suhteen aikana ehkä kerran sanat: "Rakastan sinua". Muuten laitettiin soimaan joku biisi, ja annettiin ymmärtää, että se oli mulle. :)

Näkijä on jo joskus aiemmin puhunut mulle siitä, että valmistumisen jälkeen noin puolen vuoden kuluttua löydän rintamamiestyyppisen talon, jonka pihassa tuoksuvat omenapuun kukat. Enkä ole talossa yksin, siellä asuu ahertaja. Jotenkin tuntuisi hassulta, että talo tulisi ennen miestä :) - mutta ehkä se tuli ensin Näkijän visiossa. Mies ilmestyy elämääni "merkillisellä tavalla" (netti?), on vanhempi kuin minä ja erittäin turvallinen.Tämä suhde on kuulemma sielujen sympatiaa, vanhojen tuttujen (henkisesti tuttujen) kohtaaminen, joka puhutaan selväksi pirtin pöydän ääressä. Ei siis luvassa mitään hulluutta eikä sukkien pyörimistä jaloissa, mitä mä aina janoan ja joudun ojasta allikkoon. Kuulostaa kuollettavan tylsältä, mutta aika näyttää - en tätä nyt jää tässä kohdin elämää miettimään. :)  *

 

Summa summarum: aika jättää mennyt taa, keskittyä olennaiseen,
tehdä työt valmiiksi
ja sen jälkeen nauttia elämästä! :)

 

*(Päivitys tammikuulta 2016)

 

1a.jpg