Tänään arvotaan Eurojackpotin päävoitto 90 miljoonaa euroa. Kun tämä postaus julkaistaan, arvonta on jo suoritettu. Mua ei kauheasti kiinnosta rahapelit, ja pelaan tavallistakin Lottoa erittäin harvoin, ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Eurojackpot on mulle suuri tuntematon, en tiedä siitä yhtään mitään enkä ole pelannut sitä koskaan ennen - ennen kuin tänään. En tosiaankaan aio vilkaista tuloksia vielä tänään. Antakaa mun haaveilla! 

Olen itsekin ihmetellyt, miten innostuin tästä potista niin kovasti. Ehdotin jopa tutuilleni kimppaa, mutta hämmästyksekseni kukaan ei ottanut mua tosissaan; luulivat, että pelleilin. Vaikka sanotaan, että raha ei tuo onnea - ja uskon sen - niin tuohan se turvaa. Tämän rahattomuuteni keskellä kaipaan ennen kaikkea turvaa. Huolettomuutta. Vapautta tehdä asioita omaan tahtiini juuri niin kuin minulle sopii (eikä kuten vaikka TE-keskus "sanelee").
Itse asiassa mulle riittäisi paljon, paljon vähemmänkin kuin 90 miljoonaa. Se on järkyttävän paljon rahaa. Yksikin miljoona riittäisi mulle vallan hyvin. Koska tuo 90 000 000 on "vain" yhden onnenkantamoisen päässä, niin haaveillaanpa siitä nyt kuitenkin oikein kunnolla - olen harrastanut tätä totuudesta pakoilua jo koko viikon. :) 

Jos voittaisin tänään yksinäni Eurojackpotin täysosuman, asiat lähtisivät etenemään näin:

- Ihan ensimmäiseksi maksaisin tunnollisesti kaikki velkajärjestelyssä olevat velkani pois. Sen jälkeen ostaisin nykyisen asuinpaikkakuntani keskustasta ison kerrostaloasunnon, jossa olisi kylpyamme, sekä pienen omakotitalon maalta järven rannalta. Näihin hankittaisiin myös tarvittava sisustus, ei mitään ökyilyä. Ostaisin myös mahdollisimman turvallisen ja ekologisen auton niin itselleni kuin perheenjäsenilleni.

- Palkkaisin personal trainerin, kokin ja siivoojan. Meillä syötäisiin vain luomutuotteita, luomukasviksia ja niittylihaa. Kaikkien talouksiemme sähkö ostettaisiin Lumituuli Oy:ltä.

- Tilaisin MDD-terveyspalveluilta kaikki mahdolliset testit ja selvittäisin, mikä mua oikein vaivaa. Tutkituttaisin myös pääni neurologilla ja neuropsykiatrilla.

- Jokaiselle perheenjäsenelle hankittaisiin mieluisat puhelimet, tabletit ja tietokoneet. Varsinaista kulutusjuhlaa emme kuitenkaan alkaisi viettää, eli sen jälkeen mitään uusia laitteita ei ostettaisi, ennen kuin vanhat olisivat epäkunnossa/rikki. Mielestäni on järjetöntä ja turhaa ostaa uusia laitteita niin kauan, kuin vanhat toimivat. Meille ei myöskään tulisi seitsemiätoista puhelimen kuoria eikä muuta turhaa tilpehööriä. Inhoan järjetöntä kuluttamista ja turhaa saastuttamista/roskaamista.

- Loma-aikoina matkustelisimme lähinnä junalla ja laivoilla. Jos päättäisimme lentää, maksaisimme tietysti lentomaksut.

- Lahjoittaisin merkittäviä summia hyväntekeväisyyteen tarkasti valikoituihin kohteisiin. Ensimmäinen niistä olisi Ensi- ja turvakotien liitto. En tiedä, ottaako Pro Hanhikivi lahjoituksia vastaan, mutta jos ottaa, niin se olisi seuraava kohteeni.

- Mulla ei ole hajuakaan, mitä maksaa kokonainen kerrostalo. Jos mahdollista, ostaisin sekä pääkaupunkiseudulta että nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani kokonaiset kerrostalot. Niissä olevat asunnot vuokrattaisiin kohtuuvuokrilla vain luottotietonsa menettäille henkilöille henkilökohtaisten hakemusten perusteella. Asumistuet tulisi tilittää suoraan vuokranantajalle.

- Osa rahoista totta kai laitettaisiin myös poikimaan ammattilaisten avulla - tätä pääomaa ei ole tarkoitus tuhota tuottamattomuuksiin, vaan siitä riittäisi jälkeläisilleni useiden sukupolvien ajan, ikuisesti. ;) 

- Leikittelen myös ajatuksella, että lahjoittaisin rahaa  Talvivaaran kaivokselle, jotta sinne saataisiin riittävästi kunnollista puhdistustekniikkaa. Tällä hetkellähän siellä on vain yksi vedenpuhdistamo, eikä sekään puhdista kaivokselta lähijärviin lähteviä jätevesiä, vaan metallien liuotuksessa käytettäviä prosessivesiä (eli vettä, jota tarvitaan prosessin ylläpitoon metallitehtaassa - en ole varma, onko metallitehdas tällä hetkellä toiminnassa). Valtio on antanut kaivokselle viime vuoden lopulla 10 miljoonaa puhdistuslaitteistoa varten. En tiedä, minne nuo rahat ovat menneet (johtajien taskuun), koska ainuttakaan lähteviä jätevesiä puhdistavaa laitosta Talvivaarassa ei tosiaan vieläkään ole. Vesiä kyllä neutraloidaan sulfaattipäästöjen pienentämiseksi, mutta se ei ole varsinaista puhdistusta.
Koska en ole tyhmä enkä halua lahjoitukseni valuvan kankkulan kaivoon, palkkaisin rahojen käyttöä ja puhdistuslaitoksen rakentamista valvomaan luotettavan asiantuntijan (jonka nimeä en paljasta tässä). Tämä hyväntahtoinen hieno ajatus kaatunee kuitenkin siihen, ettei mulla ole Talvivaaran osake-enemmistöä ;) (tosin Eurojackpot-voittajana kykenisin hankkimaan sen itselleni! :O ). Todennäköisesti joutuisinkin hankkimaan sen itselleni, sillä yhtiö tuskin pitäisi valitsemastani vedenpuhdistuksen asiantuntijasta. Yhtiöllä itsellään ei näytä olevan minkäänlaisia haluja vesien puhdistamiseen, vaikka se olisi pitkällä tähtäimellä tullut kyseiselle puljulle (luetaan nykyään: valtiolle) huomattavasti halvemmaksi kuin jatkuvien ympäristövahinkojen jälkisiivous ja vahingonkorvaukset.  Talvivaarassa ei alunperinkään ole ollut hitustakaan kunnioitusta Kainuun luontoa kohtaan, vaan tarkoituksena on ollut vain kääriä voitot kotiin, imho. (Miten lottovoittobloggauksesta tuli ympäristösaarna, mielenkiintoista - joku vähän innostui yhdestä lempiaiheestaan. :D )

Kaiken tämän jälkeenkin meillä olisi todennäköisesti vielä miljoonia euroja rahaa. Käsittämätöntä.