Muistin tänään jotain oleellista Visasta: hän ei ole enää mikään nuorukainen. Jos hän tosissaan haluaa toteuttaa unelmansa kolmisuhteesta, eli yhteisestä elämästä kahden naisen kanssa, hänellä ei ole aikaa odotella. Mä en ole muuttamassa minnekään ennen kuin mun lapset on riittävän isoja pärjäämään omillaan, ja siihen voi mennä kymmenenkin vuotta. Kymmenen vuoden päästä Visa on - jos Luoja suo - vanhempi kuin David Bowie tänään kuollessaan. Mä en tässä postauksessani aio kuitenkaan pelätä kuolemaa enkä muistella David Bowieta, vaan pohdiskella asioita, joiden vuoksi luotan Visaan. Ikä on niistä yksi, vaikka samalla tietysti käsitän, että se voi johtaa harhaan. Kyllä vanhuskin voi olla huijari. :) Mutta mikä huijari se sellainen on, joka itsekin pelkää tulevansa huijatuksi? Visa on sanonut miettineensä, mitä mä oikein näen hänessä ja teeskentelenkö mä vaan, mutta että jos teeskentelen, niin olen maailman paras huijari, ja hän haluaakin tulla maailman parhaan huijaamaksi. :D 

Mä tiedän, että Visa tykkää musta oikeasti. Siitä ei ole epäilystäkään, kun me hehkutaan toistemme sylissä loputtomasti suudellen ja rakastellen. Se tunne ei lopu, se ruokkii itse itseään, ja sen tuntee ihan koko kehossa vielä tuntikausia sen jälkeenkin, kun ollaan erottu. Kun se himmenee, se ei kuitenkaan häviä, vaan sen lämpö edelleen tuntuu meissä.
Aiemmin kirjoitin, Visasta aika rumasti ja kylmästi. Väitin hänen esineellistävän mua, mutta syyllistyin itse ihan samaan; etäännytin hänet itsestäni ja annoin itseni ajatella häntä huoripukkina. Vaikka hän olisikin semmoinen, niin tässä hetkessä tänään mä rakastaisin häntä silti. Vaikka hän olisikin semmoinen, niin ei se tee hänestä kylmää - kyllä hänellä ihan oikeasti on tunteet ja hyvin paljon lämpimiä tunteita mua kohtaan. Häntäkin pelottaa rakastaa; hänkin pelkää, että taas pettyy ja sattuu. Voitte vaan arvata, miten paljon kuraa hän on vuosien varrella saanut niskaan kertoessaan polyamorisuudestaan naisille. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö hänkin olisi voinut tehdä jotain väärin, loukata toista kunnolla ja johtaa harhaan.
Eikä Visalla ole koko ajan seuraa - kyllä hänelläkin on ne yksinäiset hetkensä; tyhjä, kylmä sänky illalla odottamassa. Hän on monen monta kertaa sanonut, että ei halua sössiä tätä, vaan haluaa tehdä kaiken "oikein", jotta meidän suhde onnistuu. Hän on sanonut, ettei hänellä ole mitään syytä pelata tai vedättää. Hän on luvannut mulle asioita, joita ei ole omien sanojensa mukaan koskaan ennen luvannut kenellekään. Kunnioitus on sitä, että pitää lupauksensa, mutta jo lupauksen antaminen on ele, joka kertoo siitä, että tässä ollaan tosissaan. Kyllä hän on tajunnut, että meidn välillämme on jotain uniikkia.

Mun henkilökohtainen vuosihoroskooppi (voi tehdä rekisteröityneenä täällä) vuodelle 2016 sanoi, että tänä vuonna mun tulee heittää loppukin konservatismini romukoppaan. Jäin vähän ihmetellen kelaamaan, että minäkö muka konservatiivinen, liberaalihan minä olen, mutta ehei. Ihan karmeen modernia tämmöinen polyamorisuus, suhdehan on kahden ihmisen välinen juttu, eiks niin ja piste. :D
Tuuletellaan nyt sitten pääkoppani nurkkia, kun kerran horoskooppikin "käskee"! ;) Aloitin konservatismin romuttamisen tänään sanomalla Visalle, että alahan tapailla muita, ja käytä aina kondomia. Hän lupasi hoitaa deittailun mahdollisimman hienotunteisesti - tarkoitus ei ole loukata mua - ja mahdollisimman avoimesti - tarkoitus ei ole pimittää multa mitään. Sanoin, ettei mun kaikkia kahvitteluja tarvitse tietää, mutta että jos ja kun joku alkaa tuntua jossakin, niin silloin mulle pitää kertoa.
Visan sanoin haluan uskoa, että polyamoria ei ole jakolaskua vaan kertolaskua. Jos en tuuleta uskomuksiani parisuhteesta, en koskaan saa tietää, ja mä haluan tietää.
Rakas Jumala, miksi annoit mun kohdata näin ihanan ihmisen, jos tämä päättyisikin täydelliseen pettymykseen? Rakas Jumala, anna mulle voimaa kohdata oma hulluuteni ja voittaa mustasukkaisuuteni. Suo meille se ihminen, joka on sopivin meille molemmille. Amen.
Kunnes toisin todistetaan, haluan uskoa tämän täydelliseen onnistumiseen.