Elämä voi kyllä yllättää. Maya tuli pitkästä aikaa käymään, eikä siinä vielä kaikki - Visa kutsui meidät luokseen kylään lähes samaan aikaan, kun Maya oli päästänyt suustaan, että mennään käymään hänen luonaan! :) Kaikki tämä tapahtui täysin spontaanisti, ilman minkäänlaista suunnittelua, mikä ehkä oli syynä siihenkin, että vierailu tuntui minusta tosi luontevalta ja leppoisalta. Oli kivaa nähdä Visa niin onnellisena. Vaikkei tässä illanvietossa ollut mitään polyamorista, niin tajusin, miten hyvältä elämä voi tuntua, kun kaikki rakkaat on juuri siinä - oma rakas mies, oma rakas ystävä, oma rakas lapsi. Maya on aika ujo, joten yllätyin, että hän halusi Visalle kylään, mutta samalla olen siitä kyllä myös valtavan kiitollinen. Vaikka Maya on meille saavuttamaton, niin tuntui hyvältä tajuta, että me ihan oikeasti voidaan löytää hyvä nainen - ♥ meidän tyttöystävä, ei vain Visan, niin kuin olen tähän asti koko ajan ajatellut ja potenut mustasukkaisuutta. Luulen, että mustasukkaisuus kuolee, kun on riittävän läheinen naisenkin kanssa - en mä ainakaan Mayasta osannut siinä hetkessä olla mustasukkainen, mikä on oikeasti harvinaista  mulle.
No, pakkohan mun on myöntää, että hetki me Visan kanssa haaveiltiin Mayasta, ja se oli tosi kivaa. Me ehdittiin suunnitella jo vaikka mitä, muun muassa Visan talon laajennus sellaiseksi, että sinne mahtuu kahdeksan ihmistä asumaan, :D ja tietysti erakko-Mayalle ihan oma pihamökki. ;) Aika pian siitä sitten havahduttiin todellisuuteen, mutta kivaa se oli sen 12 tuntia mitä se kesti - eikä toivottavasti kauhean ahdistavaa tai kammottavaa Mayalle... Ainakin olemme yhä puheväleissä. :)

Tähän viikkoon mahtui toki pieni "pakollinen" kriisikin: oltiin ekaa kertaa Visan kanssa yhtä aikaa huonolla tuulella. :) Visalla oli maraton-treffipäivä eli kolmet treffit samana päivänä, ja se uuvutti häntä aika lailla, varsinkin henkisesti. Hän potee edelleen huonoa omaatuntoa treffailusta, ja toisaalta, kun saman päivän aikana kokee kolme "pettymystä" niin turhauttaahan se. Vastassani oli siis ekaa kertaa varsin kypsähtänyt mies. Mä puolestani olin jotenkin närkästynyt vähän kaikesta: juuri tästä treffimaratonista (vaikka Visa kyllä hienosti raportoi mulle, pisteet siitä hänelle ♥ ) sekä sen ajattelemisesta/myöntämisestä, että tässäkin suhteessa mä ehkä taivun aikamoisiin kompromisseihin (koska olen tässä edelleen monona enkä edelleenkään tiedä, olenko bi saati poly). Kaiken lisäksi mun päänsisäinen jukeboxini oli pari päivää soittanut Adelen Rolling in the deep -biisiä, mikä on ehkä maailmankaikkeuden onnistunein erotuskabiisi, niin olihan munkin mieleni varsin maassa.
Me puhuttiin ja puhuttiin, ja ekaa kertaa musta alkoi tuntua, että me ei päästäkään puhumalla puusta pitkään. Mut ollaan me vaan viisas pari! ♥ Tilanne alkoi muuttua välittömästi, kun ymmärrettiin alkaa kosketella toisiamme - Visa silitellä minua niin kuin vain hän osaa, minä suudella häntä. Samalla tietysti jatkettiin keskustelua, ja päästiin ihan toisiin syvyyksiin ja selvittiin! Yhtäkkiä molemmat vaan tajusi, että se huono fiilis olikin väistynyt ja olo oli taas tasapainoinen ja hyvä. Illalla vielä Visa tuli meille ja jäi taas yöksikin (toinen kerta viikon sisään). Mikään ei oo niin ihanaa - ja hoitavaa - kuin nukkua omassa rakkaassa ihan kiinni, paitsi ehkä hänen vierestään herääminen. Aamut on niin ihania ♥ ja mä rakastan niin valtavasti, ettei sitä voi järjellä  tajuta... Eikä hänenkäään tunteensa nähtävästi ihan vähäinen ole, kun sanoo, ettei ole koskaan aiemmin tuntenut näin, ja hän on sentään 60+ ja ollut kahdesti naimisissa (kuten minäkin)! :)

Loppuviikon mä aion vaan leijua pilvissä tätä biisiä kuunnellen! :D

https://youtu.be/AJtDXIazrMo