Jotain naksahti mussa sen näkijäkäynnin jälkeen. Tunsin sen jo heti astuessani ovesta ulos. Oon merkillisen "viileä" ja tyyni. Pyysin Näkijää poistamaan pelon, ja totta tosiaan, sekä paniikki että pelko ovat poissa. Tosin luulen, että tämä on väliaikaista.

"Mitään toista naista ei tule." Nuo sanat kaikuvat jatkuvasti päässäni, koska vaikka tuo olisi minulle helpointa, en voi uskoa niitä. Luulen ymmärtäväni, mitä ne tarkoittavat: Visalle ei tule ketään sellaista kuin minä, ei ketään yhtä tärkeää, merkittävää ja rakasta. Kun ketään sellaista ei kerran tule, niin mun ei enää tarvitse olla huolissaankaan. Jos ja kun joku tulee, hän on meidän "lemmikki" siinä mielessä, että hän tulee ja menee - mä ja Visa pysytään yhdessä aina. Kukaan ei ole uhka mulle, joten mun ei tarvitse pelätäkään mitään eikä ketään. Hyvin simppeliä (kauankohan mä muistan tämän?). Ihan kuin mä olisin entistä valmiimpi kolmisuhteeseen.

Toisaalta musta tuntuu vielä enemmän huijarilta kuin tähän asti. Jos tiedän, että ketään ei tule, niin miksi edes käyttää aikaa ja energiaa etsimiseen? Oon tänäänkin menossa treffeille. Ajattelen sen niin, että näitä kaikkia kokemuksia tarvitaan, jotta Visa tietää mun olevan tosissani ja hyväksyväni hänet sellaisena kuin hän on. Toisaalta mun on aika rikkoa rajojani ja tuulettaa konservatiivista käsitystäni parisuhteesta. Eihän tässä voi kuin voittaa, vaikkei tämä mikään kisa olekaan.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, Näkijäni ei oikeasti tiedä minusta mitään - emme ole ystäviä. Hän siis ihan oikeasti näkee jotakin; luulen että ajatukseni ja toiveeni. Tällä kertaa Näkijä kertoi hyvin lyhyessä istunnossa (max. 30 min) ensin töistäni, mutta kirjoitan ne viimeiseksi, koska niistä on helpompi siirtyä eteenpäin.

Näkijän luo laskeutuivat jälleen kerran mun isäni vanhemmat. Näkijä kuvailee heidät aina niin hyvin, ettei mitenkään voi erehtyä - varsinkaan papan puhetavasta. :) Mun "mieron tieni" on kuulemma tullut päätökseensä, ja tästä eteenpäin asiat sujuvat. Siltä musta tuntuukin. Kiitos paljon. ♥

Visa on hyvällä tavalla hulluna minuun.* Hän ei ole koskaan ennen kokenut mitään tällaista, mutta tämä on sitä, mitä hän on koko elämänsä odottanut ja toivonut. Olen koko ajan läsnä hänen elämässään / mielessään, vaikkei hän siitä minulle puhukaan. Hänen ystävänsä ovat huomanneet muutoksen hänessä, ja häntä itseäänkin hiukan huolettaa tämä muutos, jonka hän tuntee itsessään - ainahan on helpompaa jatkaa vanhan mallin kuin mennä kohti uutta ja tuntematonta. Näkijän mukaan Visa on erittäin viriili mies, ja mulle täyttymys myös seksuaalisesti (pitää niin paikkansa kuin vaan voi). Mun ei tarvitse tässä suhteessa tehdä mitään muuta kuin olla oma itseni. Näkijä sanoi paljon muutakin (mitä jo kirjoitinkin heti käynnin jälkeen), ja mulle jäi suunnaton varmuus meistä. Me tullaan olemaan yhdessä aina.
* (Visa juuri yksi päivä lausahti, että joskus miettii, olenko hänelle pakkomielle. Sanoin, että mä olen expertti pakkomielteessä, ja että pakkomielle on helppo erottaa aidosta tunteesta: pakkomielle ei ikinä tunnu hyvältä, aito tunne puolestaan erittäin hyvältä. Hän totesi, että no sitten en ole pakkomielle. :) )

Töissä oli yksi asukas, johon mulla oli erityinen side. Merkitsen hänelle enemmän kuin tiedänkään, ja hän tarvitsee minua edelleen. Kaikki asukkaat ovat erittäin kiitollisia minulle, ja pitävät minua sydämellisenä ihmisenä. (Koen, että kaikki tämä pitää paikkansa.) Elämäntehtäväni on olla valontuoja muille.
Tämän jälkeen Näkijä näki munkin, joka ojensi minulle tyynyllä kultaisen ristin kiitokseksi kaikesta, mitä teen muiden hyväksi. Olen tuntenut tuon munkin edellisessä elämässäni, mutta en tunnistanut häntä nyt. Tunsin kuitenkin, miten kultainen risti suli "sydämeeni sisään".

Mulla on jo jonkin aikaa, ainakin pari kuukautta, ollut todella raskas olo. Näkijä kertoi sen johtuvan siitä, että muhun oli tarttunut paljon valoon pyrkiviä kuolleita sieluja; työpaikkani asukkaiden omaisia. Joku turbaanipäinen mies esti heidän valoon pääsynsä. Melko spookya, mutta saan tästä hyvin kiinni. Kaikki valoon pyrkijät irroitettiin nyt minusta ja saatettiin valoon - olo keveni välittömästi!
Pyysin Näkijää myös poistamaan musta pelkoa, ja hän puhdisti kaikki chakrani. Tällä kertaa niissä ei ollut juuri mitään ongelmaa, mitä nyt kurkkuchakra edelleenkin "hälyyttää", mutta se on aina se mun kilpirauhaseni. Sydänchakrani on kuulemma tällä hetkellä puhdasta kultaa - siltä musta tuntuukin. :)

Rusinana pullassa: sain sen hakemani työpaikan, jonka Näkijä lupasi jo ajat sitten, myös tällä viikolla! :D  Ihanaa, että mulla on vielä vähän vapaata, ennen kuin työt taas alkaa. Koen, että mun elämä on ihan älyttömän rikasta tällä hetkellä, mistä olen todella kiitollinen. ♥