On päivän selvää, että jokaiseen parisuhteeseen koittaa arki ennemmin tai myöhemmin. On epätodennäköistä, epätodellista ja epärealistista luulla / odottaa, että "kuherruskuukausi" voisi kestää loputtomiin - silti mä niin toivoisin, että me Visan kanssa voitaisiin olla se poikkeus, joka vahvistaa säännön. :)

Vaan ei me olla; pikku hiljaa arki hiipiii meidänkin suhteeseen. Ai mistä tiedän? No vaikkapa siitä, että mä voin istua sohvalla Visan vieressä, ja silti hän tekstailee jonkun treffiehdokkaan kanssa. (En siitä kauheasti tykkää, mutta kun pelaan samalla HayDayta, niin en kohta enää muista sitä. :D ) Tai kun oon hänen luonaan kaupungissa, hän saattaa käydä netissä tsekkaamassa treffisivustoilla tulleet viestit ja vastata niihin. (Mä luen sillä välin päivän lehteä.) Tai siitä, että kun saunon tai uin yksin, niin hän ei enää tulee jonkin ajan kuluttua laiturille huhuilemaan mua. (Tää kyllä oikeasti harmittaa mua, mutta en halua tehdä asiasta numeroa, ainakaan vielä.) Niin kauan asiat on hyvin, kun hän kuitenkin vilkuttaa mulle ikkunasta (eli katsoo perääni, kun uin) ja tulee samaan aikaan mun kanssani mun viereeni nukkumaan (sen sijaan että jäisi nettiin roikkumaan). Ei nuo asiat vähennä sitä, miten paljon me tykätään toisistamme. Ne on vain muistutus siitä, että Visalla on muutakin elämää kuin minä.

Lapset ovat tänä kesänä olleet paljon mummolassa ja kavereillaan, ja kohta on se hetki kesää, kun he kaikki ovat mun kanssa monta päivää putkeen kotona. Se tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että mä ja Visa nukutaan vähemmän yhdessä, koska mulla ei ole omaa makuuhuonetta, ja esikoinenkin nukkuu olkkarissa. Visan mökillä me tietysti voitaisiin nukkua yhdessä, mutta mun lapset ei juurikaan viihdy mökillä - hehän tulevat maalta mummolasta lomalle kaupunkiin! Mua jo etukäteen mietityttää tulevat vieroitusoireet - näin tiiviin kesän jälkeen ne on taatusti karmeat! :D
Mä rakastan nukkua Visan kanssa. Rakastan olla hänen syleilyssään unissanikin. Rakastan sitä, kun hän puoliunessa piirtää sormillaan kehoni ääriviivaa. Ja sitä, kun hän unisena kuiskii mun korvaani ihania rakkaudentunnustuksia tai mun nimeäni. Mä tahdon tän pysyvän aina. ♥