Mulla on tapana lähes joka aamu katsoa netissä "päivän tarot". Eräänä päivänä heti aamusta tuli käänteisenä kortti nimeltään Maailma. Se saattaa tarkoittaa mm. ihmissuhteen äkillistä loppumista. Ajattelin, että näinköhän tämä päivä tuo tälläisen yllätyksen mukanaan...

Meillä oli Visan kanssa oikein mukava päivä. Vietettiin koko päivä yhdessä, puuhailtiin puutarhassa, saunottiin ja uitiin. Illalla Visa toi mut kotiin ja huomasin jo siinä, että mulla oli jotenkin melankolinen olo. En ylipäätään tykkää siitä, että päivän päätteeksi joudumme eroamaan; olen jo pitkään tuottanut hänelle sitä, että haluaisin meidän asuvan yhdessä. Ajattelin, että tältä se sitten tuntuu tulevaisuudessa, kun Visa lähtee sen toisen naisen luokse - mä hajoan. Mulla oli takana useamman yön yövuoroputki ja muutama muuten huonosti nukuttu yö, joten kotiin tullessani olin jo valmiiksi niin väsynyt, että mua vaan itketti.

Paisuttelin jälleen kerran mielessäni mielikuvaa siitä toisesta naisesta (jota ei ole edes olemassa). Juuri näinhän kannattaa väsyneenä ja surumielisenä toimia. Jonkin ajan kuluttua olin jo varma, että Visa ei oikeasti halua olla mun kanssa, se vaan esittää, että tykkää. Tässä kohdin itkin jo täysillä lähes hysteerisenä suhteemme loppua. Hetken mielijohteesta laitoin Visalle viestin, että miten me selvitään siitä, että sun haave on kaksi naista, mun haave, ettet huomaisikaan ketään toista naista. Hän kehotti mua olemaan murehtimatta, sillä hän tulee aina tykkäämään musta, eikä sitten huomaakaan muita naisia kuin me kaksi. Sanoin, että siinä on mulle yksi liikaa... Ensin hän vastasi vain yhdellä sanalla: "Aha", mutta kun pyysin häntä sanomaan edes jotain, hän kysyi, olenko harhauttanut häntä, mihin vastasin, että en tahallani, ja että oikeasti uskon, että kolmen ihmisen välinen rakkaus on mahdollista. Kysyin, jättääkö hän nyt mut, mihin hän vastasi nopeasti: "En!" Jatkoin inttämistäni, että mikä muu ratkaisu tähän muka on... Hän siihen, että ero on sitten mun ratkaisuni, jos siihen päädytään. Sanoin, etten halua erota. Kerroin myös tarkemmin fiiliksistäni ja hän selitti, ettei asiat ole niin kaksinapaisia, kuin mitä mä paniikissa väsyneenä ajattelen.

Tuon myrskyn silmässä eniten muhun sattui se, että jälleen tuli tunne, että Visa on niin "valmis" eroon. Hän ei halua sitä, mutta haluaa omaa haavettaan niin paljon, että jos näistä pitää valita, niin meidän suhde on se, mistä voi luopua. Musta tuntuu, että mä teen kaikki kompromissit, hän ei mitään, vaikka samalla tiedän, ettei se ole totta. Tosiasia on, että mä en ole polyamorinen vaikka miten haluaisin. Kykenenkö elämään polyamorisessa suhteessa, sitä en tiedä. Mietin, onko tämä todella sellainen suhde, jonka haluan - niin paljon kuin Visaa rakastankin. Mun haaveisiin meidän yhteisestä elämästä ei kuulu toinen nainen. Toisaalta kun hän puhuu siitä, se kuulostaa hirveän luonnolliselta eikä mua siinä kohdin huoleta; mä en vaan itse haaveile sellaisesta.

Mua ärsyttää myös se valta, jonka Visa on mulle antanut, vaikka samalla koen, että niin sen pitääkin mennä. Tarkoitan sitä, että Visa ei etsi naista itselleen vaan meille, eikä hän ala suhteeseen kuin sellaisen naisen kanssa, josta minäkin todella pidän / rakastan jopa. Mun valtani tässä on se, että periaatteessa mähän voisin sanoa ihan joka ikisen kohdalla, etten halua tuota! Tähän saakka se on ollut helppoa, koska kukaan tapaamistamme naisista ei ole kiinnostanut meitä. Mä en tietenkään ole aikonut enkä edelleenkään aio tehdä niin, mutta jos olisin itsekäs, niin periaatteessa se olisi mahdollista. Mua kauhistuttaa jo ajatuskin, että toimisin noin.

Niin, tietysti olisi ollut viisaampaa ottaa tämä asia puheeksi päiväsaikaan kasvotusten, mutta minähän en ole erityisen viisas. :p Mietin, missä fiiliksissä Visa mahtoi herätä seuraavaan aamuun käkittyään aamu kolmeen treffipalstalla... Mä olin aivan puhki ja mua ahdisti jo valmiiksi ajatus siitä, että meillä olisi vain muutama tunti aikaa selvittää tämä sotku ennen mun työvuoroani, joten soitin töihin, etten kykene tulemaan sinne.

Miten ihmeessä me selvitään tästä? Miten ihmeessä Visa voi enää luottaa muhun? Mitä ihmettä mä teen?


kirjoitttu 8.9.2016

**************************************************************************************************************************


Tätä kriisiä on nyt selvitelty useampi päivä. Ollaan puhuttu paljon ja avoimesti. Kumpikaan ei halua erota, mutta luottamus otti kunnon kolauksen, se on selvä. Visa kertoi, että on jo aiemmin huomannut, että mitä mukavampi päivä meillä on, sen oudompia viestejä lähetän hänelle sen jälkeen. (Samaa sanoi muuten aikoinaan Se Mies.) Visa mietti puolivakavissaan, pitäisikö meillä olla jotenkin vähemmän kivaa, jotta mun mielenrauhani säilyisi. Hän sanoi myös hetken miettineensä viestit saadessaan, olenko mä totaalisesti seonnut, ja että pelkää nyt kuormittavansa mua liikaa, jos en olekaan henkisesti riittävän stabiili näin monimutkaiseen suhdekuvioon. Mä olen pyytänyt lukemattomia kertoja anteeksi, mutta ymmärränhän mä sen, ettei se peruuta sanottua ja tehtyä.

Visa teki myös harvinaisen selväksi, että hän edelleenkin haaveilee kahdesta naisystävästä eikä ole siitä haaveesta luopumassa: hän on polyamorinen ja yhteisöllinen ja haluaa elää näköistänsä elämää. En ollenkaan tajunnut, miten paljon mun sanani sattuivat Visaan. Hän on vuosikymmeniä saanut kuulla olevansa hullu friikki halutessaan kaksi naista elämäänsä, ja nyt minäkin söhäisin siihen haavaan. Hän sanoi tuntevansa syyllisyyttä siitä, että tajuaa mun odottavan, että hän sanoisi luopuvansa tuosta haaveesta, mutta hän ei voi moista sanoa eikä tehdä. Kuten siis jo tiesinkin, hän luopuu mielummin minusta kuin tästä haaveestaan.
Hän myös sanoi, että jos jo tässä vaiheessa tiedän, etten kykene tähän kuvioon, tuhlaamme toistemme aikaa tässä suhteessa. Se että tykkään hänestä, ei riitä, jos en pysty tähän. Sanoin jälleen kerran, etten edelleenkään kykene etukäteen lupaamaan mitään, ja toki hänkin ymmärtää, että kyse on ennen kaikkea henkilökemioista, joista emme tässä vaiheessa tiedä mitään, koska sitä kolmatta henkilöä ei vielä elämässämme ole.
Hän vakavissaan mietti, voiko enää puhua mulle avoimesti esim. treffeistään, mutta onneksi myöhemmin tuli siihen lopputulemaan, että kolmen ihmisen suhde voi perustua vain täydelliseen avoimuuteen.


En ymmärrä, miksi mun piti "ampua alas" oma onneni. Tällaisella käytöksellähän mä ajan Visan entistä kiivaampaan toisen naisen etsintään. En tarkoita perua sanojani - kyllä, olen monogaminen ja kyllä, ei tule olemaan helppoa sulattaa toista naista, mutta olisin voinut toimia totaalisen toisin.
Toisaalta ihmetyttää, ettei Visa tunnu lainkaan ymmärtävän mun "olosuhteitani" (kuten työ jossa en viihdy ja jatkuva väsymys). Tai sitä, ettei näin suureen elämänmuutokseen käännytä tuosta vain - mut on kuitenkin kasvatettu perinteiseen parisuhteen malliin. Ymmärrän, etten voi mitenkään selittää pois käytöstäni, mutta toivoisin, että Visa ymmärtäisi, etten ollut täysin oma itseni.

En tiedä, miten tämän vielä saa ehjättyä tai saako ylipäätään. :(  Monta päivää mulla oli tunne, että tämä suhde nyt vaan on auttamattomasti ohi. Vieläkin tuntuu, että Visa katsoo mua tätä nykyä vallan toisin silmin: en enää näe hänen katseessaan ihailua, palvonnasta puhumattakaan. Tuntuu myös, että hän välttelee suutelemista tai silmiin katsomista, mutta samalla mietin, kuvittelenko vain... (En.)


Mitä tästä opin?
- Älä ikinä tekstaa väsyneenä.
- Selvitä asiat kasvotusten.
- Kun päivä on ollut kiva, kiitä sen sijaan, että annat päänsisäisten mörköjen kasvaa ylisuuriksi. Menettämisen pelko ei tarkoita sitä, että olisit oikeasti menettämässä kumppanisi.
- Mieti, mikä tunne on lähtöisin sinusta itsestäsi, mikä oikeasta parisuhteen ongelmasta.
- Avoimuus ei tarkoita sitä, että kaikki pitää kaataa toisen niskaan.
- Olisiko mahdollista, että murehtisit toista naista vasta sitten, kun hän on konkreettisesti olemassa? Miten paljon kannattaa murehtia etukäteen?
- Jätä tarotit ja horoskoopit kokonaan lukematta, niin kuin olet jo monta kertaa päättänyt. :p
- Muista elää omaakin elämääsi, tavata omia ystäviäsi.
- Sinun hoitamisesi on sinun tehtäväsi, ei kenenkään muun. Hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys.
- Kesätissuttelu loppuu tähän.


Rakas Jumala, anna meidän selvitä tästä. Mitä ikinä tuleekin eteen, annan minun selvitä siitä. Amen.