Mietittiin tänään yhdessä Visan kanssa tulevaa syksyä ja sitä, miten hektistä ennen kaikkea mun elämäni tulee olemaan varsinkin seuraavat kolme kuukautta. Käyn töissä tai olen työharjoitteluissa, opiskelen, hoidan perhettäni, hoidan parisuhdettani ja samalla uuteen ihmiseen tutustuminen pitäisi hoitaa niin, että suhde tuntuisi etenevän. Tähän samaan syssyyn minä & Kuopus vielä muutetaan Visan luokse, huh!
Suhteen eteneminen tarkoittaa mulle ja Visalle sitä, että tapaamme Kikkaa riitävän usein, teemme asiat niin hyvin kuin pystymme ja teemme yhdessä asioita, joista tykkäämme niin, että jokainen kokee olevansa tyytyväinen. Tyytyväisyys saattaa syntyä eri tavoin meille jokaiselle. Jäimme pohtimaan, että juuri tästä syystä meidän täytyy käydä tämä samainen keskustelu Kikankin kanssa. Emme voi olettaa, että tuosta vaan tiedämme, mitä Kikka haluaa ja mikä hänelle riittää.

Keskenämme tulimme sellaiseen johtopäätökseen, että me kaksi olisimme (todennäköisesti) tyytyväisiä, jos tapaisimme Kikkaa keskenämme kerran viikossa, ja sen lisäksi Kikka voisi käydä meillä tai me hänen luonaan kerran viikossa niin, että mun Kuopuskin olisi jotenkin mukana, jotta hän ja Kikkakin tutustuisivat. Nimittäin jos pidämme Kuopuksen täysin erossa tästä uudesta suhteesta, me kolme tulemme näkemään selvästi harvemmin. Jos taas Kuopus ja Kikka tulevat hyvin juttuun, voi Kikka pikku hiljaa alkaa olla enemmän ja enemmän meillä; silloinkin, kun mä olen töissä/poissa. Toisaalta Kuopus joutuu olemaan vähemmän ja vähemmän yksin kotona, kun meidän kaikkien aika muuttuu yhteiseksi. Mulle on vielä toistaiseksi vaikeaa se, että Kikka ja Visa tapaisivat kahdestaan, ja toisaalta kumpikin heistä on tuottanut sitä, että he haluavat nimenomaan kolminkeskisiä tapaamisia. Uskon, että kunhan Kikka tulee tutummaksi ja alkaa tuntua "omalta", en enää koe Visan ja Kikan kahdenkeskistä aikaa hankalana itselleni. Kun syntyy se tunne, että Kikka on meidän tyttöystävä, mun ei enää tarvitse olla mustis siitä, että hän on Visankin tyttöystävä.

Juteltiin myös siitä, että sen sijaan, että jäädään tuijottelemaan "synkkiä pilviä" (ajanpuute, mustasukkaisuus jne), tehdään kaikkemme, jotta näiden pilvien alta paljastuisi kirkas taivas - niin kuin tänään keskustellessamme kävi. Yhtäkkiä hankaluudet eivät tuntuneetkaan jarruilta vaan mahdollisuuksilta. Kun Kuopus otetaan osaksi tutustumisprosessia, ajankäyttö helpottuu huomattavasti. Voimme kaikki kolme olla voimavara - paitsi toinen toisillemme - myös mun lapselle. Kuopus ei ole koskaan asunut miehen kanssa saman katon alla, ja olenkin varma, että hänen on helpompi alkaa luottaa naiseen kuin mieheen. Toivon todella, että hänelle ja Kikalle kehittyisi lämmin ja luottavainen suhde. Tää on mielenkiintoista siinäkin mielessä, että sekä Visan että Kikan lapset ovat eri sukupuolta kuin omani, joten kummallakaan heistä ei ole kokemusta tämän sukupuolen kasvattamisesta. Voin / voimme siis antaa heille "lahjan"! Oman mausteensa "soppaan" antaa se, että Kuopus on jo hyvää vauhtia tulossa murrosikään.

Olen viime aikoina huomannut Visan olevan kovasti ajatuksissaan ja viihtyvän omissa oloissaan. Olen häneltä ainakin pariin otteeseen kysynyt, mikä häntä painaa, ja minusta on tuntunut, ettei hän halua kertoa. Tänään keskustellessamme koin ahaa-hetken, sillä viimein hän sanoitti, että hänellä on viime aikoina ollut tunne, ettei hän enää tiedä, kuka hänen elämäänsä ohjaa. Saan hyvin kiinni tuosta ajatuksesta. Olen monasti miettinytkin, että Visankin oleminen määräytyy liikaa mun työvuorojeni perusteella, mutta hän on kuitenkin sanonut, ettei se häntä haittaa. Toisaalta epäsuorasti ohjaan hänen elämäänsä siinäkin, että hänen täytyy koko ajan kaikessa ottaa minut huomioon, varsinkin suhteessaan Kikkaan. Visa haluaa itse olla aluksensa ruorissa, ja jos mä olen jatkuvasti kovin epävarma, niin keikutan hänen laivaansa jatkuvine kysymyksineni. Voisin ottaa vähän rennommin, ei kaiken tarvitse olla niin kovin vakavaa. ;) Toisaalta voisin vaikka kirjoittaa muistiin Visan vastaukset kysymyksiini, sillä tuppaan kysymään aina samat kysymykset, ja Visan vastaukset ovat aina samat. :D

 

- Tykkäätkö sä minusta?
- Kyllä, tänään enemmän kuin eilen. Se, että mä tykkään jostakusta toisestakin, ei ikinä vähennä mun tykkäämistä sinuun.

- Rakastatko minua?
- Rakastan sinua.

- Haluathan sä mua yhä?
- Haluan enkä lakkaa haluamasta.

- Mitä jos sä kyllästyt muhun? / Ethän sä kyllästy muhun?
- Miten parhaaseen voi kyllästyä? Mä en ikinä kyllästy suhun.

- Ethän sä jätä mua / vaihda mua nuorempaan/kauniimpaan/parempaan?
- Hulluhan mä olisin, jos sut vaihtaisin! En mä nyt huonompaan vaihda, kun olen parhaan löytänyt. :)

 

Ette arvaa, miten paljon olen näitä hokenut tässä viimeisen kuukauden aikana. 🙈
Onneksi Visa jaksaa aina kärsivällisesti vastata. ♥