Välillä musta tuntuu, että meidän suhde on rakkaudellinen suurimmaksi osaksi siksi, että mä teen "kaiken" työn. Pyydän pusuja - saisinko niitä pyytämättä? Sanon: "Halataan" - miten usein / harvoin me halattais, jos olisinkin hiljaa? Jos mä lopettaisin Visan koskettelun sängyssä, mitä meidän seksielämälle tapahtuisi? Siitä on kolme viikkoa, kun Visa olisi viimeksi koskenut mun pimppiini muulla kuin peniksellään... Aina kun mietin näitä, tulen väistämättä surulliseksi. Ja kun olen alamaissa, kiinnitän näihin entistä enemmän huomiota ja alan suunnilleen laskea joka kosketuksen. Ei hyvä...

Visa on nyt ollut kolmatta tuntia putkeen treffipalstalla. Hänellä on useampi profiili, joilla hän etsii naista eri puolelta Suomea. Etsimättä ei löydä, ymmärrän.
Visa oli tänään kolme tuntia treffeillä. Sen jälkeen hän nukkui kolmen tunnin päiväunet. Siinä välissä me istuttiin vierekkäin sohvalla kaksi tuntia samalla kun syötiin ja katsottiin telkkaria. Kohta me nukutaan yhdessä. Laatuaikaa juu. Visa väittää sitkeästi, että nukkuminen on yhdessäoloa ja yhdessä nukkuminen tekee meille hyvää. Jälkimmäisestä voin olla samaa mieltä, ensin mainittu ei kyllä mene mun jakeluun...
Huomenna Visa lähtee toiseen kaupunkiin sukuloimaan - ja treffeille. On aikoja, jolloin hän käy joka päivä treffeillä. Mä en käy treffeillä oikeastaan koskaan. Ei siksi, ettenkö etsisi ja yrittäisi vaan siksi, että treffipalstalla ei mulle vaan ilmesty ketään mistään. Bi-naisia on siellä vähän, ne on äkkiä käyty läpi. Visa puolestaan kirjoittelee enimmäkseen heterojen kanssa, joita palstalla on luonnollisesti pilvin pimein.
Eilen me oltiin mökillä yhdessä. Silloin kun me ei vielä asuttu yhdessä, sinne mennessämme me oltiin aina ensin pari tuntia nakuna sängyssä. Nyt me ollaan siellä sängyssä, kun nukutaan. Muuten kumpikin tekee siellä omia juttujaan, toki toisen puuhia seuraten ja jutellen.
Missä on se muhun kohdistuva huomio? Milloin on mun vuoro ja aika?

Yritän tässä kai sanoa, että me ollaan tätä nykyä ihan yhtä vähän / paljon yhdessä kuin silloin, kun ei vielä asuttu yhdessä. Luulen tietäväni, että meidän suhde kaipaa kipeästi sitä erillisyyttä, mitä meillä oli aiemmin luonnostaan, kun asuttiin kumpikin omassa kodissaan. Joku suomalainen parisuhdetieteilijä on sanonut, että etäisyyden puute tappaa intohimon. Pelkään, että meille käy niin. Mitä tapahtuisi, jos me oltaisiin välillä vaikka viikko erossa? Syttyisikö Visa musta toisin kuin tätä nykyä?

Tiedän, että hän rakastaa mua, siitä ei oo kyse. Kyse on siitä, miten hän tunteensa näyttää. Siten, että hän kiinnittää laiturin paikoilleen, kun sanon, että mua pelottaa mennä uimaan ilman sitä. Siten, että kun hän tuo verhoilukurssilla entisöimänsä tuolin kotiin, hän on valinnut siihen mun lempivärisen kankaan. Tajuan, että nuo ovat rakkauden tekoja, mut kun mä haluan HUOMIOTA!

Oon sen sata kertaa päättänyt, että nyt en ainakaan viikkoon tee elettäkään saadakseni sen, mitä kaipaan. En pyydä yhtäkään halia, en pusua. En koske kikkeliin, EN! Mutta kun mä en osaa olla tekemättä niin... Kun Visa on vaatteet päällä mun lähellä, mun tekee heti mieli koskettaa. Kun ollaan nakuna lähekkäin, mä tunnen syvältä kumpuavan  haluni heräävän. Sitä paitsi kun lakkaan käyttäytymästä noin, itselleni normaalilla tavalla, Visa huomaa sen heti. Sen sijaan että muuttaisi omaa käytöstään, hän alkaa kysellä, mikä mulla on. Tai näin kävi kerran, kun yritin olla vähemmän aktiivinen.
Kun tää ei enää tunnu vastavuoroiselta, pakostakin tulee fiilis, että Visa ei enää tunne noita mun yllä kuvailemia tunteita mua kohtaan. Mitä mun pitäisi tehdä, jotta hän alkaisi jälleen osoittaa olevansa yhä kiinnostunut minusta? Jos hän jo nyt osoittaa mulle selvästi vähemmän huomiota kuin ennen / kuin mitä haluaisin, niin miten käy, kun tähän tulee joku toinen nainen mukaan? Jos mua harmittaa huomion vähyys jo nyt, miten paljon mua harmittaa se silloin, kun huomiota saakin myös joku muu?

Tänään, tässä ja nyt sen päätän: en tee aloitetta. EN. Mut käyttäydyn muuten normaalisti ja lämpimästi. Mun täytyy saada tietää, miten tää homma toimii hänen aloitteestaan. Muuten jään näiden ajatusten kanssa loputtomaan kehään.