" - - - Seksuaalista hyväksikäyttöä on esimerkiksi vaatteiden riisuminen, pornon katselu yhdessä, epämiellyttävältä tuntuva hyväily, sukupuolielinten koskettelu tai yhdyntään pakottaminen. Raja seksuaalisen hyväksikäytön ja tavallisen kosketuksen välillä kulkee siinä, missä avoimuus loppuu ja salailu alkaa. Tavallinen kosketus tuntuu hyvältä ja hoivaavalta ja siitä voi kertoa muillekin ja sitä voi tehdä myös muiden seurassa. Jos taas tuntee olonsa henkilön seurassa epämukavaksi tai hämmentyneeksi ja läheisyys tuntuu sopimattomalta, on toisen kosketus ja käyttäytyminen väärää."
Lähde: MLL

Eksyin tonne sivulle jotenkin puolivahingossa, yksi linkki johti toiseen. Tuon tekstin luettuani jähmetyin hetkeksi paikoilleni, eikä ajatuskaan liikahtanut päässäni. Tajusin tulleeni seksuaalisesti hyväksikäytetyksi suunnilleen 13-vuotiaana. Mun kummisetä lääppi mua aina. Että mä inhosin sitä! Kaikki sen tiesti, mutta kukaan ei tehnyt mitään. "Se setä nyt vaan on tollanen." "Kaikkiahan se lääppii."
Ei tää mitenkään unohduksiin painunut asia ole ollut, koko ikäni olen tätä mukanani kantanut, mutta nyt vasta se sai OIKEAN NIMEN. Ei vähättelyä, ei hyssyttelyä, ei häpeää, vaan rikos, joka ei todellakaan ollut mun syytäni!

Monet luuli mua täysi-ikäiseksi jo 13-vuotiaana, sillä olin erittäin hyvin kehittynyt. Fyysinen kehitykseni oli tapahtunut todella nopeasti, oikeastaan vuodessa. Muistan sen yhtäkkiä saamani valtavan huomion määrän, nimenomaan itseäni selkeästi vanhemmilta miehiltä. Katseita, vislauksia, huuteluita. Sinänsä viatonta, mutta härregud - minähän olin oikeasti lapsi! Muistan miten kovin hämmentävää se kaikki oli: toisaalta imartelevaa ja ihanaa, toisaalta ihan liikaa vastaanotettavaksi.

Tää kaikki on jotenkin määrittänyt mua aina, sieltä 13-vuotiaasta lähtien, ehkä jopa jo ennen. Oon aina hakenut hyväksyntää miehiltä, ja mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän varsinkin seksuaalisesti. Aikuisena oon monasti kokenut, että seksi on ainoa asia, missä olen hyvä; ainoa asia, jossa olen saanut runsaasti positiivista palautetta.

Ihan kuin multa olisi viety jotakin. Miksei mun isä vetänyt sitä setää turpaan? Tai edes käskenyt sitä lopettamaan? Miksei kukaan ollut neuvonut mua tuollaisen varalta, että olisin voinut sanoa EI ja lähteä pois siitä tilanteesta? Mikä siinä oli sellaista, etten itse tajunnut tai uskaltanut lähteä? Miten lasta pitäisi kasvattaa, jotta se säästyisi tämmöiseltä? Voiko tällaista välttää? Huudellaanko kaikille ikäistään vanhemman oloisille kauniille teinitytöille?

Voi että miten surulliseksi tulin. Antakaa mulle mun oma voimani takaisin.