Mainitsin nuo kolme sanaa eilisessä blogipostauksessani, mutta jäi selvittämättä, mitä Uusi Uljas Elämä oikein pitää mielestäni sisällään. Tässä joitakin perusraameja.

Uudessa Uljaassa Elämässäni

- Jaksaisin tehdä perusterveille ihmisille normaaleita asioita, kuten käydä säännöllisesti kävelyllä ja kuntosalilla. Innostuisin niistä ja saisin niistä lisää energiaa ja terveyttä elämääni. Saisin kokea aitoa liikunnan iloa ensi kertaa elämässäni. Ihan unelmaa olisi, jos löytäisin itselleni mieluisan lajin.

- Huolehtisin niin omasta kuin lastenkin ruokavaliosta. Osaisin elää ilman sokeria, leivoksia, makeisia ja jatkuvaa napostelua. Minulla olisi säännölliset ruoka-ajat ja tavat. (Toisin sanoen täysin toisin kuin nyt: välillä syön kovin niukasti, välillä ahmin kuin hullu, välillä syön huipputerveellisesti, välillä pelkkää roskaa.)

- Olisin tasapainoinen, minulla olisi suurimman osan ajasta mielenrauha. Se ei tarkoita, että elämän pitäisi olla helppoa tai ettei siinä saisi olla vastoinkäymisiä, vaan että selviäisin niistä ilman mielen hurjaa vuoristorataa. Osaisin tehdä päätöksiä nopeasti ja varmasti. Päätöksen tekemisen jälkeen en alkaisi jahkailla, oliko päätös sittenkin väärä.

- Luottaisin itseeni. En koko ajan epäilisi kykyjäni ja/tai järkeäni. Uskaltaisin puhua/sanoa minulle tärkeitä asioita ääneen, kuten vaikka ilmaista mielipiteeni jostakin asiasta. Nyt teen sen vain tuttujen kesken, tai kun olen aivan varma, että mielipiteeni ei aiheuta vastareaktiota. Uskaltaisin tehdä asioita ja kokeilla uusia juttuja miettimättä ensimmäiseksi, etten kuitenkaan osaa tai opi. Saisin viimein kauan kaipaamiani onnistumisen kokemuksia.

- Olisin fyysisesti ja psyykkisesti sellaisessa kunnossa, että uskaltaisin ottaa vastaan jonkin päivätyön, aluksi vaikka osa-aikaisen. Plussaa olisi, jos kiinnostuisin jostakin alasta sen verran, että saisin edes jonkinlaista tyydytystä sen tekemisestä. Tekeminen ei tuntuisi pakolta. Saisin palkkaa sen verran, että perushankintoja voisi tehdä ilman jatkuvia laskelmia, etten joutuisi enää lainaamaan rahaa, eikä joka kuukauden viimeistä viikkoa tarvitsisi kituuttaa.

- Kokisin olevani tärkeä, pidetty ja jopa rakastettu. Lakkaisin pitämästä itseäni hylkiöluuserina. Väitetään, että ihmisen ei pitäisi hakea hyväksyntää muilta. Ymmärrän, että oleellista on hyväksyä itse itsensä, mutta minusta ihminen tarvitsee myös hyväksyvän "heimon" ympärilleen sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kuvan lähde: Lessons Learned in Life

Tänään mulla on pitkästä aikaa ollut olo, että olen taas ihan oikeasti masentunut - jos koskaan edes olen toipunut. Mietin, pitäisikö mun vaan suosiolla alkaa popsia lääkkeitä, jotka mulle on määrätty jo melkein vuosi sitten. Kaapissa olisi pariakin erilaista, joista valita. Se vaan tuntuu jotenkin niin vaikealta, kun en usko niihin. Kun aikaisempi kokemus on, että lääke vain turruttaa, ei tosiaankaan paranna mielialaa tai tuo lisää virtaa. (Mistä tulikin mieleen, että olen monena päivänä unohtanut ottaa LDN:n, hmmm...)
Väistämättä on tullut myös mieleen, mikä on normaalia mielialojen vaihtelua, missä menee raja vaikkapa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Se psykiatrin aika on vaan viimein varattava.