Avioeronsa jälkeen Nainen ei vuosiin kyennyt ajattelemaankaan uutta parisuhdetta.
Kun hän viimein muisti vastakkaisen sukupuolen olemassaolon,
hän alkoi miettiä, millaisen miehen haluaisi:

"Haluan sellaisen miehen, joka on vakaa kuin peruskallio.
Sellaisen, joka ei hätkähdä vähästä, ja joka pysyy tyynenä,
kun minä ailahtelen ja haparoin."

Toivomusta asettaessaan Nainen unohti, että peruskallio on kylmä.
Se hohkaa vain auringon sille antamaa lämpöä, ja jotta sen oman lämmön löytää, täytyy olla valmis kaivamaan syvälle, pitkään ja hartaasti.

Jonkin ajan kuluttua Nainen löysi toivomansa.
Suhteen ensimmäiset kuukaudet hän lämmitteli
peruskallion pintaan tiivistyneessä lämmössä.

Kunnes tuli talvi.
Nainen tajusi kallion kylmyyden ja sen,
miksi se oli sellainen kuin oli:
pitihän sen suojata ydintään julmaa maailmaa vastaan.
Nainen aloitti kaivuun; tiedostaen tai tiedostamattaan.
Hän teki kaikkensa, jotta kallio olisi lämmin, oikeasti lämmin.
Hän miellytti miestä kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin,
ei koskaan moittinut miestä eikä ikinä suuttunut hänelle mistään.

"Tahdon vain, että sinä rakastut minuun ja rakastat minua",
Nainen sanoi miehelle.

Nainen jatkoi kaivamistaan vuosia.
Naisen ystävät sanoivat, että hän etsii lämpöä väärästä paikasta
- sieltä, missä sitä ei ole -
mutta ei hän ehtinyt kuunnella, sillä hänellä oli liian kiire kaivaa.
Näin tehdessään Nainen ei tajunnut muuttuvansa itse pikku hiljaa
näkymättömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi.

Vuosien kuluttua Nainen alkoi väsyä kaivamiseen.
Hän oli päässyt jo melko syvälle
ja alkoi huomata kummallisia merkkejä lämmöstä.
Kun hän kaupassa hipelöi kaunista laukkua, mies yhtäkkiä sanoi:
"Ostetaan se sinulle, jos tahdot sen."
Kun nainen haaveili maalla asumisesta, mies sanoi:
"Muutetaan, ostan meille talon."

Nainen oli saavuttanut, mitä oli halunnut - liian myöhään.
Kun hän tunsi lämmön, hän oli niin väsynyt ja hikinen kaivamisesta,
että luuli tukehtuvansa lämpöön.
Hän pelkäsi hetkeä, jolloin lämpö muuttuisi taas kylmyydeksi.
Nainen oli elänyt kylmyydessä niin pitkään, että oli unohtanut,
miten rentoutua lämmössä ja nauttia siitä.
Yhtäkkiä ihana lämpö tuntuikin valheelta.

Niin Nainen teki sen, minkä pelkurit osaavat parhaiten: pakeni paikalta.