Oltiin minilomalla saaressa aika samoissa merkeissä kuin viimeksi. Uitiin, syötiin, juteltiin ja rakasteltiin... Tuntikausia, uudelleen ja uudelleen. Oon edelleen hämmästynyt samoista asioista: mikään Visassa ei ärsytä mua, ja me viihdytään käsittämättömän hyvin yhdessä. Ei tule tunnetta, että toinen alkaa kyllästyttää tai että kaipaisi omaa rauhaa.

Jos en ihan väärin ymmärtänyt, Visa käytännössä kosi mua. :D Onhan hän ennenkin sanonut, että voisi mennä naimisiin oikeiden naisten heti, kun kolmen ihmisen liitto on mahdollista rekisteröidä (ja naiset löytyneet). Nyt hän sanoikin, että haluaa naimisiin juuri mun kanssa vaikka kaksinkin, jos toista ihanaa tähän rinnalle ei löydy. Teki mieli kiljua riemusta, mutta sen sijaan vain suutelin häntä. Mä niin toivon, että hän aidosti tarkoittaa, mitä sanoo.

Huoli polyamoriasta osoittautui turhaksi. Taas mennään ja lujaa. Pelkään ennen kaikkea, että huijaan itseäni pyörittelemällä päässäni näkijän sanoja, ettei ketään toista naista tule. Tällä viikolla Visalla on treffejä urakalla, enkä viitsi edes väittää, etteikö harmittaisi. "Toista ei voi muuttaa, voi vain rakastaa." 

Mua ärsyttää oma epävarmuuteni ja tahtoisin vaan luottaa. Pelkään kuollakseni, että Visa valehtelisi ja jäisi siitä kiinni. Pieniä epätarkuuksia kertomassaan on havaittavissa, mutten välitä niistä. En kestä, jos tämä kaikki ei olisikaan totta. Toisaalta kiinnostaisi saada selville, miten me riidellään, vaikka inhoankin riitelyä yli kaiken. Eihän toista kuitenkaan kunnolla tunne, ennen kuin on myös riidelty.

 

* * * * * * * * * *

 

Juteltiin kunnolla kaikesta ja luulen tajuavani, miksi Visan aiemmat suhteet ovat päättyneet naisten lähtöön: naiset ovat (todennäköisesti) väsyneet odottamaan sitä, että Visa ei olisikaan polyamorinen. Huolettaa, että minäkin olen lankeamassa tähän samaan ansaan.
Toinen syy suhteiden päättymiselle voi olla naiseen hiipivä tunne siitä, että suhde ei etene, koska Visa jarruttelee kaikkia suunnitelmia sen vuoksi, että haluaa kuulla sen kolmannenkin mielipiteen (vaikkei häntä ole edes olemassa). Kieltämättä muakin välillä ihmetyttää tämmöinen asennoituminen. Tämähän on kuitenkin meidän suhde, eikä muakaan kiinnosta jarrutella vain siksi, että tähän ehkä jonakin päivänä ilmestyy joku kolmaskin. Elämähän menee ohi odotellessa, ja mä haluan elää tätä suhdetta joka ikinen päivä - varsinkin kun toisella on ikää 60+ ...