Elämä ois helppoo, jos se ois helppoo... Oon vaan raportoinut parisuhteestani ja unohtanut vallan kertoa, että töissä on tilanne päällä. Meidän yksikkö saatetaan lakkauttaa viikon sisään. Olen kyllä periaatteellisella tasolla tiennyt alusta saakka, että näin voi käydä, mutta kun suunnitelmia on tehty koko ajan pitkälle kevääseen, ei koko asiaa ole edes muistanut. No, nyt se on erittäin kouriintuntuvasti läsnä.

Mulla ei ole minkäänlaista varasuunnitelmaa. Olen syksyllä ilmoittanut Kelalle, että en tule hakemaan kuntoutustukea, vaikka mulla olisi ollut siihen oikeus. Se oikeus perustui siihen, että olin sairastellut pitkään, eli olisi todellinen yllätys, jos se olisi muutaman kuukauden työsuhteen jälkeen edelleen voimassa. Kela tuskin pitää mua enää sairaana. Mitä ihmettä mä teen? Tai pikemminkin: mistä ihmeestä mä saan rahaa?! Mä en ole uskossa enkä uskovainen, mutta että mä olen rukoillut tällä viikolla!


Visa on parhaillaan treffeillä. Arvatkaa kykenenkö olemaan ajattelematta asiaa? :p Hän lupasi laittaa tekstarin, kun treffit päättyvät, mutta entä jos sitä tekstaria ei tule "ikinä" - sehän tarkoittaa, että he ovat yönkin yhdessä. He tapaavat ensin kahvilassa, ja jos juttua riittää, menevät myöhemmin illalla yhdessä yhteen tapahtumaan (mistä Veekin ihan taatusti tykkää - miksi me ei ikinä käydä missään? :p ). Tiedän että nainen on varannut hotellihuoneen täältä... En kestä tätä odottelua. Oon kaiken lisäksi töissä, ja mun pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin kirjoittaa blogia. Huomenna mulla on vapaapäivä, ja mun pitäisi mennä aamupäivällä Visalle. Me ei sovittu vielä mitään tarkkaa aikaa... En kyllä ala kysellä perään; kaipa hän ilmoittaa, kun on saatavilla. Eilisestä rohkeudestani ei tunnu olevan jäljellä rippeitäkään. Tiedän, ettei Visa lakkaa rakastamasta mua toisen naisen vuoksi, mutta miten hitossa mä selviän tästä, kun jo pelkkä ajatus hänestä toisen kanssa saa mut hermoraunioksi. Kaiken lisäksi tunnen yhtäkkiä olevani hirvittävän tylsä ihminen, joka ei koskaan käy missään (ihan niin kuin Se Mies usein sanoi). :p



--------------------------------

20 minuuttia myöhemmin:
Perkele! Minähän menen huomenna Visan luo tasan niin kuin mua huvittaa. Hän on lukemattomia kertoja sanonut, että olen aina tervetullut, ja vaikka hänen sylissään olisi joku muukin, siinä on aina paikka mulle.