Viime sunnuntaina (eli eilen) Oprah Winfreyn Super Soul Sundayssa oli vieraana Pema Chödrön. Hämmästyksekseni hänestä on kirjoitettu erittäin vähän suomeksi, eikä hänellä ole lainkaan esimerkiksi suomenkielistä Wikipedia-sivua.
Pema oli ihan tavallinen amerikkalainen nainen nimeltään Deirdre, vaimo ja äiti, kunnes hänen toinen aviomiehensä ilmoitti täysin puskista haluavansa avioeron: Peman sydän särkyi, mistä alkoi hänen henkilökohtainen muutoksen tiensä. Pema etsi pitkään apua kriisiinsä, kunnes viimein koki saavansa vastauksia buddhalaisista opetuksista.
Pema Chödrön on yksi ensimmäisiä länsimaalaisia naisia, joka on saanut Tiibetissä vihkimyksen buddhalaisnunnaksi. Hän on asunut ja opettanut Kanadan Nova Scotiassa sijaitsevassa Gampon luostarissa jo 30 vuotta. Gampo on ensimmäinen läntiseen maailmaan perustettu tiibetinbuddhalainen luostari. 78-vuotias Pema on kirjoittanut monia kirjoja, joista kuuluisin lienee Viisaus kaaoksen keskellä - Sydämen neuvoja vaikeina aikoina. Tottakai minulla on tuo kirja ja pari muutakin hänen kirjaansa, ja olen jopa lukenut ne. Enhän minä muuten varmaan tietäisi mitään koko Pemasta!

Haastattelun alussa Pema kertaa jätetyksi tulemisen kokemustaan. Hän kertoo, että halusi vain olla onnellinen, ja koki tuolloin, että onnellisuus oli kaikkea, mikä oli jäämässä menneisyyteen, parisuhteeseen, jota ei enää ollut olemassakaan. Hän olisi kovasti halunnut palata aikaan ennen eroa, vaikkei itse asiassa ollut edes erityisen onnellinen liitossaan. Voi miten tutulta tämä kuulostaakaan! Pemalta vei yli kolme vuotta toipua erosta - helpottavaa kuulla, että se kestää jollakulla muullakin. Tärkein hänen oppimansa asia oli, että hän on olemassa muista riippumatta, omana yksikkönään, eikä vain jonkun toisen vaimona tai äitinä. 35-vuotiaaksi asti hän oli aina määritellyt itseään muiden ihmisten kautta.

Mikä on ensimmäinen asia, mitä pitäisi tehdä, kun elämä hajoaa palasiksi? Pitää opetella hajoamaan paremmin. Jokainen kamala tapahtuma johtaa johonkin uuteen, parempaan, kunhan tiedostaa, että hajoaminen on sinulle annettu mahdollisuus muutokseen. Vaikeuksia ei pidä paeta, vaan ne pitää käyttää muutokseen ja avautumiseen. Tavallisestihan ihminen pakenee tyytymättömyyttään ja sen aiheuttamaa tuskaa; hän alkaa syödä tai juoda tai muuten vältellä epämukavaa tilannetta.
Vaikeina aikoina ihmisen tulisi tunnistaa tyytymättömyytensä ja löytää se paikka, missä tuo tunne kehossa sijaitsee. Tyytymättömyyttä pitää hengittää sisään: jokaisella sisäänhengityskerralla se kasvattaa sydäntäsi suuremmaksi ja suuremmaksi (tätä voi tehdä mielikuvaharjoituksena). Uloshengityksellä tunteelle annetaan enemmän tilaa, tilaa antaa sydämen kasvaa. Kun toimit näin, hyväksyt oman tuskasi hengittämällä sitä sisääsi, hyväksyt täydellisesti sen kivuliaan asian, mikä sinulle on tapahtunut. Maailmassa on ollut kärsimystä aina ja tulee aina olemaan: kun teet tätä harjoitusta, jaat tuskasi jokaisen kanssa, jolla on ollut samankaltainen kokemus - et ole yksin. Kamalan vaikeaa! Eihän kukaan halua tehdä tuota, en minäkään. Tahdon päästä pakoon tuskaa, ja niin haluaa kaikki muutkin!
Negatiiviset tunteet ovat kuitenkin aivan yhtä luonnollisia kuin positiivisetkin: ne on osa ihmisenä olemista. Kukaan ei voi olla aina ja koko elämänsä ajan vain positiivinen. Pema uskoo, että halu paeta vaikeuksia on monen ongelman alkujuuri. Ihmiset haluavat sammuttaa tuskansa ja tekevät kamalia asioita itselleen ja toisille; he alkavat juoda, käyttää huumeita, lyödä - kaikki tämä on pakoa tuskan hyväksymisen sijasta.
Kun ihminen voi huonosti, on tärkeää hiljentyä kuuntelemaan omia ajatuksiaan ja havahtua. Tässä tilanteessa tavallisimpia ajatuksia ovat erilaiset syytökset: joko syytät ja haukut itseäsi tai muita. Tarkkaile omia ajatuksiasi ja havahdu tähän hetkeen. Toista tätä pientä harjoitusta useampi kerta: kuuntele ajatuksiasi, pysäytä ne ja palaa tähän hetkeen. Mitä huomaat? Olet tarkkailija, et oma ajatuksesi. Tämä on tärkeä havainto, koska kun ihminen irrottaa itsensä ajatuksistaan, kun hän havahtuu siihen, ettei ole ajatuksensa, hän tajuaa olevansa pohjimmiltaan hyvä.
Joskus ihmisille tapahtuu enemmän vastoinkäymisiä kuin tuntuisi reilulta. Yksi onnettomuus johtaa toiseen. "Miksi juuri minä?", ihminen kysyy silloin. Jos sinulle tapahtuu vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään, se saattaa olla merkki siitä, että kiellät vastoinkäymisiin liittyvät tunteet. Et suostu menemään syvälle sisimpääsi, et suostu käsittelemään näitä tunteita ja ottamaan niitä osaksi itseäsi. Mitä enemmän pakenet, sitä sinnikkäämmin ne seuraavat sinua. Antautuessaan näille tunteille ihminen kehittyy, näkee hänelle avatun "uuden portin". Jokainen onnettomuus on siis uusi mahdollisuus!

Pema suree sitä, miten uskonto on muuttunut ihmisiä yhdistävästä tekijästä ihmisiä erottavaksi tekijäksi. Hän ei ihmettele sitä, että tämän myötä ihmiset vieraantuvat uskonnoista, mutta jatkavat henkistä etsintää. Hän kuvaa henkistä etsintää soutuveneajeluksi valtamerellä - ei voi koskaan tietää, minne päätyy, mutta paikoilleen ei voi jäädä. Jos ihminen ei hyväksy jatkuvaa muutosta, hän on syntynyt väärälle planeetalle.
Pema on sitä mieltä, että ihmisellä on jo kaikki, mitä hän tarvitsee - hänen pitää vain tulla tietoiseksi omasta kokonaisuudestaan. Hän varoittaa ihmisiä nykyään vallalla olevasta ajatuksesta sen suhteen, että koko ajan pitäisi kehittyä paremmaksi, sillä siinä ajatusketjussa perusajatuksena on, että ihmisessä on koko ajan ikään kuin jotakin vikaa, jota pitää jatkuvasti korjata. Pema vertaa ihmistä aurinkoon: aurinko paistaa aina, välillä sen edessä vain on pilviä. Samalla tavoin me olemme perusolemukseltamme valmiita, välillä eteemme vain tulee erilaisia pilviä (itsekkyyttä, addiktioita jne).

"Pelko on luonnollinen reaktio, kun liikutaan lähemmäksi totuutta." Pelko syntyy siitä, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos ei tutustu pelkoon, sen luonteeseen, ei voi koskaan olla peloton. Pelolla on monet kasvot: se voi olla raivoa, yksinäisyyttä, levottomuutta - jotain sellaista, jota ihminen ei välttämättä edes tunnista peloksi. Näitä asioita ei voi pohjimmiltaan korjata kukaan muu kuin henkilö itse. Pelko on kutsu käydä sitä kohti.