Varsinkin perjantai-ilta. Eikä tällä fiiliksellä edes ole mitään tekemistä sen kanssa, että on 13. päivä, vaan ihan vaan perjantain. Kaikki tekee jotain kivaa tai menee jonnekin kivaan. Kaikilla on joku, kukaan ei ole yksin. Paitsi minä. Tai siis onhan mulla lapset mutta... Tiedät mitä tarkoitan. Voihan pari! Parisuhde, pariskunta, parittelu...

Tänään on  jo epäusko vaivannut sen suhteen, ettei Siitä Miehestä kuulu mitään. Näinkö helppo mut oli unohtaa? Mä en tajua, mistä tää hemmetin huolehtiva kanaemokin aika ajoin pukkaa, mutta tänään mä taas jo keksin vaikka mitä, mitä sille on voinut sattua. Ja vain todistaakseni olevani väärässä, ja Sen Miehen olevan elossa, piti kirjautua treffipalstalle ja tsekata, onko se onlinessa. Olihan se, eli on hengissä. Voin siis lopettaa kanaemottelun vähäksi aikaa ja piilottaa taas treffiprofiilini. :p

Mä haluan miehen. En Sitä Miestä, mutta jonkun. Jonkun joka on vain mun. Jonkun joka haluaa ja huomaa vain mut. Jonkun jonka mielestä mä olen kaunis ja ihana. Haluan jakaa loppuelämäni jonkun kanssa, kokea läheisyyttä, hellyyttä ja intiimiyttä. Katsella tähtiä ja kuuta, höpöttää aamuyöhön, nukkua kainalossa. Mennä naimisiin! (Sanoinko mä tuon oikeasti? :O ) Tiedätkö sen tunteen, kun olisi valmis antamaan melkein mitä vaan, että saisi koskettaa miehen karvaista käsivartta? Tai nuuhkia toisen ihoa? Tai tuntea toisen hengityksen niskassaan? Jäykistyvän peniksen pakaroissan? Voi kaipauksen huokaus...