Olen viimein saanut edes vähän jotain liikahtamaan eteenpäin. Varasin ajan sekä psykiatrille että gynekologille. Psykiatrille, jotta saisin lausunnon kuntoutustukea varten - saa nähdä, kuinka käy. Tää jännittää mua ehkä enemmän kuin tahdon myöntääkään, sillä olen aina keväisin pirteämpi kuin syksyisin. Pelkään, etten olekaan lääkärin mielestä "riittävän sairas" enkä saa mitään lausuntoa. Gynelle varasin ajan, koska tuntuu, että oon tulossa vaihdevuosi-ikään. Pitää kuitenkin tarkastuttaa, että kyse tosiaan on siitä eikä mistään vakavammasta.

Viime viikolla oli sentään vähän jotain erilaista piristystä ilmassa. Alkuviikosta tapasin Reetan pitkästä aikaa. Hän on kyllä niin ihanan jalat maassa -tyyppi. Hänen tapaamisensa jälkeen on aina tosi seesteinen ja varma olo, ja jos juuri silllä hetkellä olisi viisas ja ahkera, voisi saada aikaan vaikka minkä master planin.
En tälläkään kertaa kuitenkaan ollut viisas, ja konkreettinen suunnitelma esim. opintojen suhteen on aina vaan tekemättä. Kuten myös sivuaineen kokonaismerkintä hakematta. En ole ollut koko keväänä missään tekemisissä yliopiston kanssa - mulla ei ole edes s.posti aktivoituna, vaikka olen ilmoittautunut läsnäolevaksi.

Loppuviikosta tapasin nettituttavani Cindyn, jonka olen tavannut pari kertaa aiemminkin. Hän oli lomalla täällä meilläpäin ja niin kevättä rinnassa. :) Vietimme koko päivän yhdessä enkä voinut kuin ihailla hänen loputonta eneregisyyttään, olisipa mulla edes murto-osa siitä. Tosin seuraavana päivänä olinkin sitten aivan puhki, joten energisyys sivusta seurattunakin on ihan liikaa mulle. :D Oli mukavaa tavata näitä ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella. Se todellakin tekee hyvää mielelle.

Esikoinen oli kotona viikonlopun, tällä kertaa varsin toisin ajatuksin kuin viimeksi. Oli sitä mieltä, että ei muutakaan kotiin 18 täytettyään; se on kuulemma kaikille osapuolille liian monimutkaista. Olin osannut varautuakin tähän, sillä ymmärrän toki, miten vaikea päätös tämä on. Luulen, että hänen mielensä tulee muuttumaan vielä monta kertaa, eikä se mua haittaa. On tärkeää tehdä harkittu päätös, ja mulle tärkeintä on, että hänellä itsellään olisi hyvä olla. Pelkään, että sijaisperheessä painotetaan liiankin kanssa kaikessa onnistumista. Kesätöitähän Esikoinen ei ole onnistunut löytämään ja taitaa olla asian kanssa aika yksin, niin kuin ylipäätään kaikkien asioidensa kanssa. Kyllä siellä sijaisperheessäkin on niin eri meininki tätä nykyä kuin alussa...

Sain vihdoin sanottua sille yhdelle ryhmässä käyvälle miehelle, että on parempi, että nähdään vain siellä. En siis mennyt hänen kanssaan kahville. En jaksa mitään virittelyjä ja draamaa nyt, tahdon keskittyä vain itseeni. Kun näin hänet seuraavan kerran "torjunnan" jälkeen ryhmässä, olin kyllä aistivinani pientä pettymystä, ehkä jopa närkästystä. Ryhmän jälkeen hän tuntui yrittävän saada aikaan keskustelua kanssani suunnilleen mistä aiheesta tahansa. No, jos tämä nyt tällaisena jatkuu, niin enköhän tämän kanssa kykene elämään. Hämmästyin muuten, ettei tää typpi sitten ollutkaan kuin muutaman vuoden mua nuorempi, sillä olin luullut häntä alle kolmekymppiseksi. Tässä pointti ei kuitenkaan ole ollenkaan tuo mies vaan se, että uskalsin vastata hänelle kieltävästi (tekstarilla). Maya sattui sopivasti linjoille henkiseksi tueksi. :) ♥

Rahaa on aivan tajuttoman vähän juuri nyt, on ollut koko huhtikuun. Tuntuu jotenkin naurettavalta, että yksi reissu (pääsiäisenä kotikotiin) vaikuttaa talouteen näin rankasti ja pitkään. Käy melkoisen raskassoutuiseksi miettiä joka ikistä liikkettään, ettei bussikortilta loppuisi saldo (ei ollut varaa ladata kuukausikorttia, mikä on viimeisen päälle huonoa säästöä, kun kertalipuilla maksaminen on paljon kalliimpaa). Ruokalistat on myös tarkkaan suunniteltu, että saadaan joka päivä varmasti aamiainen, päivällinen ja iltapala. Puuro rokkaa! Inhottavinta tässä on se, että kun perjantaina viimein tulee rahaa, se menee saman tien. Sähkölasku tipahti luukusta juuri sopivasti, ja Keskimmäinen tarvitsee harrastusvälineitä. Polkupyöränkin hän tarvitsisi; sen lupasin jo viime kesänä, mutta mahdankohan kyetä sitä vieläkään hankkimaan. Typerää, että 70€:n käytettykin maksaa tällä hetkellä liikaa meikäläisen budjetilla.

Alkuviikko on ollut ihanan aurinkoinen. Kävelin eilen pitkästä aikaa järven rantaan ja jäin sinne istuskelemaan ainakin tunniksi. Löysin niin suojaisan paikan, että siinä olisi valehtelematta tarjennut bikineissä. En ole ollenkaan kylmän veden ystävä, mutta teki vastustamattomasti mieli uimaan, koska vesi niin on mun elementtini. Rakastan tuota järveä yli kaiken, samoin sen jokaista veden sileäksi hiomaa rantakiveä.  

Kuvan lähde