Olen tässä blogissa keskittynyt lähinnä valittamaan sitä, miten paskaa kaikki on. Kertonut toistuvasti, miten janoan elämänmuutosta, mutten kuitenkaan jaksa tehdä mitään. Todennut, että näin ei voi jatkua, ja kuitenkin jatkanut samaan malliin.

Minua viisaammaat, mm. Kaisa ja Joni Jaakkola, kertovat, että muutos onnistuu parhaiten, kun ei muuta liian montaa asiaa yhtä aikaa - riittää, että muuttaa jonkin yhden asian kerrallaan. Tämä on ihan tieteellisesti todistettu tosiasia, josta kerrotaan esim. kirjassa The Power of Habit.

Olen myös kertonut, miten kerran jo onnistuin muuttamaan elämääni vuodeksi. Tein kuitenkin lukuisia muutoksia yhtä aikaa, eikä vuosi ikävä kyllä ollut minulle riittävän pitkä aika, jotta noista muutoksista olisi tullut pysyviä tapoja. Todennäköisesti muutin siis liian paljon kerralla. Olen pitkään miettinyt, mikä voisi olla se "avainmuutos", yksi muutos, joka auttaisi juuri minua.

Luulen, että olen viimein "totuuden alkujuurilla". Tiedän, mikä tarvitsemani muutos on:
minun tulee muuttaa tapani ajatella. Olen ennenkin innostunut jostakin yksittäisestä asiasta ja muutaman viikon päästä unohtanut sen tyystin. Itseni tuntien on mahdollista, että niin käy nytkin. Haluan kuitenkin tehdä kuukauden testin, vastata haasteeseen, jonka sain Louise L. Haylta Christiane Northrupin lausumana elokuvassa Hungry for Change. Haaste on hyvin pieni ja yksinkertainen affirmaatio, ei todellakaan liikaa vaadittu edes minulta.
Liimaa vessan peiliin post-it -lappu, jossa lukee: "Hyväksyn itseni täysin juuri nyt." Mene peilin luo kahdesti päivässä, aamulla ja illalla, katso itseäsi silmiin, ja sano tuo lause itsellesi. Siinä kaikki!

Minua on jo pitkään, vuosia, kiehtonut ajatus meditaatiosta, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi ryhtyä harjoittamaan sitä. On kauhean vaikeaa ihan vaan istua epämukavassa asennossa paikoillaan. Tuossa Hungry for Change -filmissä ajatuksistaan kertoi myös Jon Gabriel. Jon laihdutti omalla menetelmällään 100 kiloa kahdessa vuodessa ilman dieettiä! Omien sanojensa mukaan hän muutti ainoastaan tapaansa ajatella - sen jälkeen koko elämä lähti muuttumaan (toki myös ne elämäntavat). Jotta en haukkaisi taas liian suurta palaa kerralla, en todellakaan aio alkaa tehdä näitä hänen visualisointejaan joka päivä, mutta olen ajatellut, että voisin tehdä niitä silloin tällöin - vaikka edes kerran viikossa.

Aloitin viikonloppuna 10 päivän ilmaisjakson FMTV:llä, jota ilman en tietäisi mitään esim. Hungry for Change -elokuvasta tai kaikista mainitsemistani "guruista" (ainoastaan Louise L. Hay oli ennestään tuttu). En aio palvelusta maksaa, joten peruutan tilauksen ennen määräajan umpeutumista. Olen kuitenkin päättänyt ottaa ilmaispäivistä kaiken mahdollisen irti, joten filmejä on tullut katsottua urakalla. Olen nyt katsonut läpi Jon Gabrielin nelituntisen luennon. Jon uskoo, että ihmisen alitajunta ei puhu kieliä, se ymmärtää vain kuvia. Sen vuoksi ihmisen tulee syöttää mieleensä mielikuvia. Luennolla tehdään tällainen visualisointi, joka Jonin mukaan auttaa alitajuntaa päästämään irti pelosta ja sitä kautta liikakiloista (jotka moni on hankkinut itseään suojellakseen, kuka miltäkin) :

"Kuvittele valkoista valoa hohtava "marmorikuula" alaselkääsi, koko alaselkäsi hohtaa sen valoa. Anna marmorikuulan nousta sieltä pikku hiljaa ylemmäs, pysähtyen jokaiseen selkänikamaasi valaisten ne matkallaan ylöspäin, hitaasti ja rauhallisesti. Kun marmorikuula saavuttaa pääsi, se valaisee pään kokonaan sisältäpäin parantaen aivotoimintaasi. Energia virtaa vapaana selässäsi ja päässäsi. Kuvittele marmorikuula silmiisi, anna sen loisteen näkyä niissä. Kuvittele se suuhusi, anna sen energian kutittaa kieltäsi. "Nielaise" pallo sydämeesi, anna sen valaista sydämesi kokonaan. Anna puhtaan valkoisen energian virrata kehoosi verisuoniasi pitkin poistaen kaikki esteet ja tukokset.
Kuvittele, että ylhäältä laskeutuu valkoinen valonsäde ympärillesi. Se suojaa sinua, olet turvassa. Tunnet valkoisen valon turvan ja suojelusenkelisi siivet ympärilläsi. Toista hiljaa mielessäsi niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä: olen turvassa, annan anteeksi, olen turvassa. Kuvittele, miten valkoinen valo saavuttaa jokaisen solusi, jokainen solusi tietää nyt, että olet turvassa. Anna hohtavan marmorikuulan laskeutua napaasi ja muodostaa sinne pyörre. Kuvittele miten kehosi rasva muuttuu nestemäiseksi valkoiseksi virraksi, joka poistuu pyörteen kautta kehostasi. Anna sen virrata ulos, olet turvassa.
Luo nyt mieleesi kuva itsestäsi ihannevartalosi kanssa. Vie tuo uusi vartalosi rannalle. Kävele siellä, tunne tuuli hiuksissasi, aurinko ihollasi, hiekka varpaissasi, kookosöljyn tuoksu nenässäsi. Olet upeimmillasi. Vartalosi on kiinteä, normaalipainoinen ja terve. Kävele rantavedessä, ala pikku hiljaa juoksemaan. Tunne viileä vesi varpaissasi. Juokse kovempaa, huomaa miten vaivattomasti liikut uudessa kehossasi. Sukella veteen, anna veden viileyden tuntua ihollasi. Muista että olet upea ja että olet turvassa.
Kuvittele millaista elämäsi on uudessa kehossasi. Olet energinen, jaksat enemmän, annat enemmän itsestäsi perheellesi ja ystävillesi. Jaksat töissä paremmin ja urasi kukoistaa. Kaikki on hyvin, olet turvassa, olet menestynyt.
Palaa pikku hiljaa nykyhetkeen, rauhoitu, olet turvassa. Avaa silmäsi ja jatka päivääsi."

 

Tein tuon harjoituksen pari päivää sitten, ja sen jälkeen tapahtui jotain merkillistä - jotain, mitä mulle ei ole tapahtunut koskaan ennen. Kotona oli pari kaupan valmista hampurilaista (ruokaa, jota Jon Gabriel kutsuu kuolleeksi ruoaksi; ihmisen pitäisi syödä ennen kaikkea elävää ravintoa, kuten kasviksia). Niissä ei parasta ennen -päivä ollut lähelläkään. Lämmitin ja söin yhden hampurilaisen. Sen jälkeen mulle tuli valtavan huono olo ja OKSENSIN. En ole koskaan ennen oksentanut syötyäni. Syitä voi tietysti olla tsiljoonia, mutta väistämättä tuli mieleen, että mun alitajuntani ja kehoni oli jo aloittanut prosessin, jolla liikakiloista päästetään irti. Mene ja tiedä.

Tajuan toki, että tää kaikki kuulostaa amerikkalaiselta kaupalliselta huuhaalta (paitsi että Jon Gabriel on australialainen), mutta mitä haittaa voi olla yhden affirmaatiolauseen kokeilusta. Varsinkin kun se kuulostaa juuri siltä, mitä tarvitsen - lisää itseluottamusta. Tuskin tuo lause ohjelmoi mua ostamaan kaikki Louise L. Hayn kirjat kerralla. :) Kaupallisiin koukkuihin en mene, koska mun pankkitilini on jo muutenkin ihan riittävän tyhjä. Nyt punaisena lankana on vain toistaa tuo harjoitus päivittäin. Voin kuukauden kuluttua raportoida, onko mitään muutosta tapahtunut ja jos niin mitä.