Mun piti sitä tännekin jo hehkuttaa, vaan enpä sitten ehtinyt. Luulin näet viimein päässeeni yli Siitä Miehestä. Monta viikkoa meni jo hyvin: ei ollut enää koko ajan ikävä, ei enää sattunut, kun jokin häneen liittyvä asia / muisto tuli mieleen tai kuuli hänen äänensä. Nyt on pakko todeta (jälleen kerran), että unohdus on harhaa. Kaikki "menee hyvin" niin kauan kuin me ei olla missään tekemisissä - silloin häntä ei ikään kuin ole olemassa, joten osaan olla ilman häntä.
Mä en tiedä, mikä näitä hänen "ilmestymisiään" säätelee. Välillä menee monta viikkoa, että hänestä ei kuulu mitään; sitten hän yllättäen onkin taas yhteydessä lähes päivittäin. Pari viikkoa sitten alkoi viimeisin "yhteysjakso". Viime viikolla hän soitti mulle suunnilleen joka toinen päivä, ja netissä ollaan juteltu päivittäin. Hän itse sanoi ottavansa nyt vähän rennommin töissä ja kaipaavansa sosiaalisuutta elämäänsä. Sitä edellisellä viikolla hän kyseli, lähtisinkö hänen mukaansa työmatkalle kotimaassa. (No lähtisin tietysti, mutta enhän mä hänelle voi innosta hihkua, joten sanoin miettiväni asiaa ja katsovani, onnistuisinko järjestämään asian jotenkin.) Se reissu vaan sitten peruuntui ennen kuin oltiin oikein päästy edes suunnitteluasteelle. Viikonloppuna hän sanoi, että mun pitäisi taas jossain vaiheessa käydä sielläpäin. Hän kysyi mielipidettäni erittäin intiimin asian suhteen, ja sitten teki juuri niin kuin toivoin / ehdotin. Siitä tuli meidän yhteinen salaisuutemme (tai ainakin kuvittelen niin). Hän sanoi mua kauniiksi niin epäsuorasti kuin vain hän osaa. :) Mitä ihmettä?!
Mietityttää. Onko hänellä silloin töissä kiivaampi tahti, kun hän "katoaa", vai mitä silloin tapahtuu? Jos hän haluaa sosiaalista elämää, niin olenko minä ainoa vaihtoehto, missä kaikki muut ovat? Miksi hän pyytää juuri minua mukaan matkalle - onko joku muu mahdollisesti kieltäytynyt? Mua ottaa päähän löytää itseni miettimästä näitä TAAS! Pitääkö kaikkeen olla aina jokin syy, täytyykö kaikki aina analysoida? Miksei vaan voi ottaa asioita sellaisina kuin ne tulee? Miksei syyksi riitä vain se, että mä olen mukava ihminen ja hän viihtyy kanssani (ja koska en ole töissä, mulla on aikaa & mahdollisuus)?
Mä en tajua / tiedä, kauanko tätä voi jatkua. Erostamme on jo useampi vuosi, ja edelleen olen tässä pisteessä, jumissa. En pääse eteenpäin (koska tuntuu, etten edes halua päästä, en halua ketään muuta, en osaa kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa), ja taaksepäin ei ole paluuta. En enää edes uskalla sanoa hänelle mitään tunteistani, koska pelkään ja tiedän, että hänen vastauksensa on taas se sama. En halua sanoa tai tehdä mitään, minkä vuoksi hän taas ottaisi etäisyyttä. Hän antaa ymmärtää viihtyvänsä sinkkuna eikä millään tavoin osoita kaipaavansa suhdettamme.
Paitsi seksiä. Ei hän kyllä sitäkään suoraan minuun kohdista, puhuu rivien välissä. Ja mä huomaan taas miettiväni ja pelkääväni, että onko tässä jälleen yksi mies, jolle kelpaan vain seksiin. Mä en enää ryhdy sellaiseen. Haluan enemmän - haluan kaiken. Kaiken sen, mitä hän kerran olisi mulle antanut, mutta mä en huolinut.
On niin helppoa jossitella! Harmaa sää, kotona nököttäminen ja meidän päivittäinen jutustelu suorastaan kutsuu siihen! Olen tajunnut niin tuhannen asiaa, joita en suhteemme aikana puusilmänä tajunnut.
Ensinnäkin jaoin meidän suhdetta aivan liikaa "ystävieni" kanssa. Miksi ihmeessä - eivät hekään mulle ruodi parisuhteidensa yksityiskohtia! Ihan älyttömän lapsellista, aivan kuin he voisivat tietää jotain enemmän, jotain sellaista, johon mä en itse löytäisi vastausta tai saisi sitä kysymällä kumppaniltani.
Toisekseen kuuntelin heitä aivan liian paljon. "Sä ansaitset jotain paljon parempaa!" Mitä helvetin parempaa, mitä se on? Okei, puhuin heille ennen kaikkea vaikeuksistamme, jolloin heidän käsityksensä Siitä Miehestä muotoutui tietynlaiseksi, vääristyi. Mutta kuka meistä oikeasti tunsi / tuntee Sen Miehen, kuka oli hänen kanssaan suhteessa? No minä! Mitä tarkoittaa "parempi"? Mukava, kiltti, älykäs, erilainen, huumorintajuinen, pitkä ja raamikas, sopivan "hullu" ja ihanan pervo, älyttömän hyvä keskustelija, raitis, työssäkäyvä mies, joka huomioi minua ja jonka kanssa sain maailman ihanimpia orgasmeja (sitä ei kaverit kylläkään tainneet tietää) - mitä ihmeen parempaa on muka olemassa, mitä minä / ne oikein kuvitteli?! Tottakai hänessä oli "huonojakin" puolia (mm. ylipaino ja tupakointi), mutta kenelläpä niitä ei olisi! Kyse on siitä, minkälaisia huonoja puolia toisessa sietää. Noista kumpikaan ei ole välttämättä edes pysyvä asia!
Tätä nykyä puhun kavereilleni Siitä Miehestä "niin vähän kuin mahdollista". Joskus jos pääsee "tilanne päälle" ( = tulee hirveä ikävä tai alkaa hirvittää tää mun koukku), sanon Mayalle vähän jotakin, mutta suurin osa heistä ei edes tiedä, että me ollaan yhä (ajoittain) jatkuvasti tekemisissä. Tiedän, että jos nyt kertoisin heille näistä viimeisistä, niin reaktio olisi: "Se haluu pimpsaa." Joo, voi olla, mutta antakaa mun, pliis, säilyttää tää illuusio silläkin uhalla, että kohta (taas) sattuu. Kavereiden mielestä mun olisi jo ajat sitten pitänyt haistattaa pitkät koko miehelle tai vähintäänkin esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Tajuan kyllä itsekin olevani aivan liian "helppo", mutta mä en vaan osaa olla jotain, mitä en ole. Tämän miehen suhteen olen klassisesti "sulaa vahaa"; kyllä mä muille osaan olla ja olenkin erittäinkin vaikea, se tulee ihan luonnostaan. Kukaan ei vaan tunnu miltään hänen jälkeensä, hän on täysin omaa luokkaansa.
Selvänäkijä sanoi mulle aikoinaan tästä miehestä, että hän on sinulle lahja. Miksi mä tajuan sen vasta nyt, kun olen jo heittänyt tämmöisen "lahjavonkaleen" roskikseen?! Arvatkaa nauraisiko osa kavereistani tälle (tai jossain mielentilassa jopa minä itse) - he ovat edelleenkin sitä mieltä, että ansaitsen "parempaa". Mä puolestani olen tullut siihen tulokseen, että parempaa ei ole - mikä tosin sekin saattaa olla harhaa. Itselleni sopivampaa voi ehkä ollakin (tosin tuskin Suomen rajojen sisäpuolella), mutta sitten on vielä se pointti, että miksi sellainen osuisi juuri mun kohdalle, miksi juuri minä saisin / ansaitsisin uudelleen semmoisen, kun en tätä ensimmäistäkään hyvää nähnyt / osannut arvostaa?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.