Ihmettelin jo viime viikolla, kun B-lausuntoa ei ole vieläkään tullut; lääkärissä käynnistä on jo monta viikkoa. Soitin Kelaan, josko paperi olisi siellä, vaan eipä se ollut. Soitin sitten lääkärikeskukseen, josta jonkin ajan kuluttua soitettiin takaisin: lääkäri on kyllä tehnyt B-lausunnon, mutta he eivät näe/tiedä, onko sitä lähetetty jonnekin. Kuinka ollakaan lääkäri on juuri tällä viikolla lomalla, joten asia tuskin etenee yhtään. Lupasivat palata asiaan mahdollisimman pian.
Pääasia, että se lausunto on tehty - pelkäsin, että lääkäri olisi unohtanut. Se lääkäri kyllä selitti mulle kiireistään ja koulutuksistaan, mutta ottaa kyllä pattiin. Sairauspäivärahahakemuksen käsittely kestää Kelassa taas kuukauden, ja mulla alkaa olla rahat aivan finito. Pakko oli laittaa toimeentulotukihakemuskin sisään, mutta kun sen kanssa vitkastelin, joudun todennäköisesti TAAS lainaamaan rahaa jostain, että selvitään yli viikonlopun. Tilillä on tällä hetkellä 30€, ja Esikoinen on tulossa viikonlopuksi kotiin.  Rahan lainaaminen on joka kerta ihan yhtä vastenmielistä ja ihmisarvoa alentavaa, eikä se todellakaan poista sitä ongelmaa, että mun talouden rahamäärä on +- vakio. Velanmaksu on aina sitten pois tulevasta. Voihan paska.

* * * * * * * * * *


Oikomishoito sen sijaan nytkähtikin "seuraavalle levelille" ihan rytinällä. Tapasin suukirurgin ensimmäistä kertaa, ja oltiin siinä kummatkin vähän ihmeissään: hän siitä, miksi mulla on eka käynti hänen luonaan vasta nyt (kuulemma siellä käydään aina ihan hoidon alussakin), ja minä siitä, mikä määrä infoa häneltä tuli.

Ensinnäkin mulle tulee suuhun kaksi implanttia vielä tämän vuoden aikana. Tiesin kyllä, että implantit on suunnitteilla, mutta että ne tulee näin pian - mä en ole ollenkaan henkisesti valmis tähän! No, niitä kuitenkin tarvitaan, jotta alaleuankin oikomishoito saadaan liikkeelle.

Olin toki jo aiemminkin kuullut ja tiennyt, että tämä hela hoito ei ole mikään ihan pieni operaatio, mutta jotenkin se konkretisoitui nyt tällä käynnillä. Leuansiirtoleikkaus kestää 2-3 tuntia, sen jälkeen ollaan 1-2 päivää sairaalassa ja kuusi viikkoa syödään vain nestemäistä ravintoa. Tuon kuuden viikon ajan pitää myös varoa kaikkea mahdollista, missä leuka saattaisi tärähtää, esim. kaatumisia. Kaupan päälle alaleuan, mukaan lukien alahuulen, tuntoaisti saattaa heikentyä leikkauksessa. Mä täällä jo etukäteen suren kaikkia mahdollisia menetettyjä suudelmia, joita en sitten enää tunne normaalisti. *snif*

Tiedän, että kirurgin kuuluu puhua leikkauksen riskeistäkin, ja onhan niistä puhuttu aiemminkin, mutta jotenkin kylmäsi, että miksi se nyt yhtäkkiä just mulle niin kovasti niitä korostaa. Leuan hermoja ei tarkoituksellisesti katkaista leikkauksessa (niin kuin ennen kai tehtiin), mutta ne saattaa vaurioitua tai napsahtaa poikki, kun niitä leikkauksen yhteydessä pikku hiljaa venytetään. On myös mahdollista, että leuka halkeaa. Tähän leikkaukseen on aikaa vielä ainakin vuosi, mutta oon just nyt aika kauhuissani. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee putkeen sitten joskus. Rakastan suutelua yli kaiken, ja haluan vielä joskus elämässäni tuntea rakastamani ihmisen suudelmat! (Olisipa joku jo nyt, aloittaisin välittömästi suutelumaratonin.)

Pisteenä iin päälle kirurgi kertoi, että mun pitäisi nyt tulevan vuoden aikana laihtua n. 15 kg. Suun alueen leikkauksen ollessa kyseessä suuhun tulee kuulemma paljon välineitä, mikä lihavilla lisää leikkauksen riskejä, esim. hengitysvaikeuksia. Mun BMI on tällä hetkellä 35, ja ennen leikkausta se pitäisi saada laskemaan mahdollisimman lähelle kolmeakymmentä. Kyllä mä olin tiennyt olevani yhä lihava ja ylipainoinen, mutta en niin lihava, että kuulun johonkin riskiryhmään. :O  Toki tää mua motivoi kovastikin, mutta olisi kiva, jos joku muu tekisi kaiken duunin mun puolestani. :p Ei just nyt vaan ollenkaan huvittaisi, mutta en todellakaan halua yhtään ylimääräisiä riskejä tähän touhuun. Ei auta kuin tehdä suunnitelma ja alkaa noudattaa sitä. Aivan varmasti laihtumisesta on mulle myös "kokonaishyötyä": kehon tulehduksellisuus vähenee, ulkonäkö saattaa kohentua ja sen myötä ehkä jopa itseluottamuskin. Ensin vaan pitää tehdä se duuni.