Päätin jo ajat sitten, että kun kesän aikana tulee jakso, jolloin lapset eivät ole kotona, teen kaiken toisin. Ai miksi juuri silloin? Siksi koska omiin juttuihin keskittyminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä lapset tänään söisivät, missä he ovat, mitä tekevät ja koska tulevat. Lasten kanssa arkea elävä tietää tunteen. Suunnittelin eilen "lukujärjestyksen" koko tälle viikolle, ja tein valmiiksi pari muistilappua: "Tänä aamuna olen uusi ihminen" pääsi sängynviereen pöydälle ja "Tee toisin" olkkarin seinälle. Nämä tein, jotta viimekesäinen "katastrofi" vältetään.

Aamulla herätessäni en heti muistanut, että tänään olen uusi ihminen. :) Vanhaan tuttuun tapaan tartuin puhelimeen ja vilkaisin "pakolliset nettijutut". Nähtävästi uusi elämäni jännitti mua jo etukäteen, koska uni ei yöllä meinannut millään tulla. Nukahdin vasta yhden jälkeen. Niinpä päätin tietoisesti heti joustaa aikataulussani ja nukuin vielä vähän lisää. Tiesinhän, että kirjasto on tänään pitkään auki, ei hätää. Sen olin jo päättänyt, että todellakin teen toisin. 

Kun viimein avasin silmäni, osui katseeni heti pöydällä olevaan lappuun. Olen uusi ihminen! Siitäkös sain vauhtia! Ensimmäiseksi meditoin. Kyllä. Minä. Meditoin. Tai ainakin istuin vartin keskellä olohuoneen lattiaa ja yritin. Keskittynyttä meditointia tuosta oli ehkä viisi minuuttia, mutta sekin on paljon enemmän kuin ei mitään. Minulle meditointi tarkoittaa toistaiseksi sitä, että istun hiljaa ja keskityn kuuntelemaan hengitystäni. Jos tuntuu vaikealta, saatan myös laskea mielessäni hengityksen rytmiin. Ja tuntuuhan se vaikealta, kun on niin paljon ajateltavaa!

Kävin pesulla, minkä jälkeen mehustin lempimehuani: päärynä, puolikas kurkku, kuorittu lime, pinaattia ja pari sellerinvartta. Nam! Sitten tavarat kassiin ja menoksi. Hoidin ensin kaupungilla pari asiaa, ja sen jälkeen menin koululle. Söin lounasta, uusin kulkukortin ja suuntasin kirjastoon. Hei ihan oikeasti - mä menin sinne - enkä vain käymään vaan olemaan! Olen kyllä super hidas lukija tätä nykyä, mutta olen päättänyt, etten anna sen häiritä. Teen omaan tahtiini, ja kaikki mitä teen, on eteenpäin. 15 sivun englanninkielisen tieteellisen artikkelin lukemiseen meni kolme tuntia... Tein toki muistiinpanoja samalla.

Kuin tilauksesta tutkintotodistus (HuK) tipahti tänään postiluukusta. En olisi uskonut, miten iloiseksi yksi paperinpala voi ihmisen saada! Itkuhan siinä tuli. En ollut ollenkaan tajunnut, miten paljon tunteita mulla liittyy tähän asiaan. Mä en olekaan nolla! Mä olen ihan oikeasti saanut jotain aikaan. Ja kaikkialla siinä paperissa lukee, että mä olen hyvä. :) Voiko parempaa motivaattoria ollakaan? 

Lähdin lenkille ja olin pakahtua onnesta. En edes muista, milloin viimeksi olisi tuntunut tältä. Olen tänään tehnyt juuri niin kuin olin tälle päivälle suunnitellutkin. Olen saanut iloita saavutuksistani. Menin metsään, ja luonnon vihreys oli läkähdyttää mut. Kylmä on ja kovasti tuulee, mutta voi miten kaunis Suomen luonto onkaan kesällä! Oli pakko istahtaa rantakalliolle ja hehkua kiitollisuutta maailmankaikkeuteen. Samalla tunnustelin sydämessäni lämpimänä pyörivää onnea ja haaveilin salaa yli järvenlahden soutamisesta. (Soutamisesta, koska romantiikka - rantaa pitkin menee kävelytiekin, mutta eihän siinä ole mitään romanttista.) Tässä yhtenä iltana sattui jotakin oikein mukavaa, ja sitäkin on kiva vaalia hiljaa sydämessään. Olen onnellinen. ♥