Olipa harvinaisen mukava viikonloppu pitkästä aikaa! Lapset oli mummolassa, joten äidillä oli ihan omaa aikaa monta päivää ja yötä.

Tuntui hyvältä vihdoin ja viimein päästä ulos ja tavata kaveria. Tuntui hyvältä oppia uutta ja kokeilla itselle uusia asioita. Tuntui hyvältä syödä hyvää ruokaa ravintolassa. Tuntui hyvältä jutella ihan tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Tuntui hyvältä loistaa, kun oma joukkue voitti illan tietokilpailun. Tuntui ihan älyttömän hyvältä jättää vastaamatta, kun Se Mies sattumalta soitti kerrankin, kun mulla oli jotain ihan muuta tekemistä ihan jonkun muun kanssa. Tuntui hyvältä ELÄÄ!

Surullista vaan että tänään ei sitten enää tunnukaan hyvältä.
Miksi se kestää aina niin kovin lyhyen aikaa?