Tänään on kaikin puolin tällainen fiilis:

http://youtu.be/6aVPVlKh0KA

Tänään tulee kymmenen vuotta siitä, kun lasten kanssa lähdettiin turvakotiin, enkä enää ikinä palannut Exän luokse. Elämäni paras päätös! (Jos joku haluaa lukea tarkemmin miten ja miksi, kertomus löytyy täältä.)

Juttelin alkuviikosta pitkän puhelun hyvän ystäväni kanssa, eikä hän päästänyt mua helpolla. Erityisesti puhelusta jäi mieleeni tämä tärkeä opetus: epätoivoisuus on epäseksikästä. Tuo puhelu ja selvänäkijällä käynti sai mut kelaamaan Sitä Miestä "toisin silmin". Ensinnäkin, mulla ei ole mitään syytä olla epätoivoinen tai anella yhtään ketään olemaan mun kanssani. Toisekseen, Se Mies voi olla mulle tärkeä (ja jopa rakas), mutta hän ei saa olla rakkaampi eikä tärkeämpi kuin minä itse. On myös täysin mahdollista (kuten selvänäkijä sanoi), ettei hän ole minulle "Se Oikea". Mä haluan miehen, joka rakastaa mua - en miestä, jolle kelpaa "kuka tahansa", joka huolii hänet. Ehkä elämä on opettanut Sen Miehen menemään järki edellä, ehkä hän ei ole saanut (kokonsa vuoksi tai mistä tahansa muusta syystä) niitä naisia, joihin hän on ihastunut, tai ehkä ne naiset ovat aiheuttaneet hänelle vain pettymyksiä. Se on hänen tapansa ja tiensä, minun on toinen.

Oon tänään huomannut, että ajatukset suuntautuu jo tulevaan. Huomaan miettiväni, että kukahan se tuleva on. Missäköhän hän asuu? Minkäväriset silmät hänellä on? Mitäköhän partavettä hän käyttää? Mitenköhän pitkä hän on? Kaupungilla kulkiessani huomasin yhtäkkiä tiirailevani miehiä "sillä silmällä" - mitä jos se onkin toi?! Tästä fiiliksestä mä tykkään, tän mä haluan pitää! :)

http://youtu.be/l-fjVXeVx4s