Ei ne treffit sitten menneet putkeen. Visa ei nähtävästi herättänyt naisessa romanttisia tunteita, vaikka Visan mielestään nainen oli tosi mukava ja ihanan naisellinen. No, ei yrittänyttä laiteta, ja niinpä Visalla on taas ensi viikonloppuna treffit.

Mulle tuntuu käyvän niin, että kun olen suhteessa jonkun kanssa, ajattelen, että kumppanini on maailman ihanin ja haluttavin ihminen ihan kaikkien mielestä. Kuvittelen, että hän "kaataa" kenet tahansa tuosta noin vaan, sormea koukistamalla. Ei se nyt kuitenkaan ihan niin taida mennä: Se Mies oli hurjan lihava, Visa on vanha. Visa on itsekin sanonut, että iän myötä (nuorempaa) seuraa löytyy vähemmän ja vähemmän. Vaikka se olisikin totta, niin en aio toistaa samaa virhettä, kuin Sen Miehen kanssa; luulla, ettei Visa ketään saa. Kyllä hän saa, ennemmin tai myöhemmin. Toistaiseksi todellisuus ja haaveet ei vaan tunnu kohtaavaan. (Tai no, on siellä Veen "listalla" yksi munkin mielestä ihana nainen, mutta hänen elämäntilanteensa on todella vaikea tällä hetkellä.)  Toisaalta, eihän Visa ole käynyt vasta kuin kolmilla treffeillä. Kuitenkin, jos ottaa huomioon, miten monen naisen kanssa hän on yhteyksissä, tuntuu ihmeelliseltä, että Se Nainen ei vaan ota löytyäkseen. Ja sitten hän ihan takuulla löytyy silloin, kun häntä vähiten osaan odottaa niin, että multa lähtee tyystin matto jalkojen alta. En kestä ajatusta siitä, että Visa hullaantuu johonkin toiseen, ja mä olen se, joka ihmetellen odottaa vuoroaan. Vaikka Visa miten lupaa yhtäläistä kohtelua, mun on vaikea uskoa, että kun se uusi rakkaus löytyy, hän ei alussa haluaisi olla enemmän hänen kanssaan. (Huomaatteko, miten mestari olen etukäteen murehtimisessa, aina. :p )

Entä sitten, kun Se (Ne) Oikea(t) löytyy(vät)? Osaako Visa lopettaa etsinnän? Visa on etsinyt kahta oikeaa naista vuosikymmenen, joten voi varmaan sanoa, että etsintä on hänen elämäntapansa. Huomaako hän, kun Se Oikea on kohdalla? Jos huomaa, osaako / malttaako hän pysähtyä? Hänellä on kertomansa mukaan esim. Suomi24:ssä paljon naistuttavia, joiden kanssa hänellä ei ole ikinä aikomustakaan tavata - he ovat vain juttuseuraa. Mitä sitten, jos ja kun heistä pitäisi luopua? Tai pitääkö heistä luopua? Ainakin tällä hetkellä musta tuntuisi kummalliselta ajatus siitä, että mun miehellä olisi treffiprofiili loputtomiin. Jossakin kohtaa sen etsinnän on kai loputtava - viimeistään kun se toinen löytyy - ja Visan tajuttava, mitä hänellä on elämässään läsnä tässä hetkessä. Musta aina välillä tuntuu, että hänen mielessään kaikki hyvät asiat tapahtuvat "vasta sitten joskus tulevaisuudessa".  Hän on sanonut, että haluaa asua mun kanssa sitten, kun mun lapset on lähteneet omilleen, kun mun mielestä me voitaisiin muuttaa yhteen vaikka heti...

Ei mulla ole kiire minnekään, mutta elämä vaan on näyttänyt, ettei mikään kestä ikuisesti, ei hyvätkään asiat. Sen vuoksi niistä pitää nauttia täysillä silloin, kun niitä on tarjolla. Mulle täysillä meidän suhteesta nauttiminen olisi jotain vielä enemmän kuin mitä se nyt on. Tahtoisin puhua tästä Visan kanssa, mutta pelkään, että hän kokee sen painostukseksi.